Sotainvalidien kioski, tuttavallisemmin invakioski, on nököttänyt tyhjillään vuosikausia Seinäjoen Keskuspuiston kulmalla Keskuskadulla. Ohikulkijoiden iloksi vain hauskat karikatyyrit ovat somistaneet legendaarisen kioskin ikkunoita viime vuosina.
Nykyisin Seinäjoen kaupunki omistaa vuonna 1953 rakennetun kioskin, jossa on vuosikymmenien aikana ollut vuokralla satunnaisia yrittäjiä. Viimeisen kerran lappu laitettiin luukulle 1990-luvun lopulla.
Varaa pikkuremonttiin
Epari kysyi kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemeltä, mitä kaupunki aikoo kioskille tehdä lähitulevaisuudessa.
Puretaanko yksi kaupungin maamerkeistä vai kunnostetaanko kioski?
– Lähtökohtaisesti rakennusta ei ainakaan aiota purkaa. Mieluummin pidetään se samannäköisenä ja kunnostettuna niin kauan kuin se on korjauskelpoinen.
Millaisia suunnitelmia kaupungilla on?
– Ajatuksia on esitetty kesäkioskista ja muusta. On ollut kuitenkin hieman haasteita vesi- ja viemäritekniikassa, joka ei vastaa tämän päivän standardeja ja määräyksiä. Sen vuoksi asia on jäänyt sikseen.
Mikäli joku ulkopuolinen innostuisi pitämään kioskia, olisiko kaupunki valmis korjaamaan rakennuksen?
– Usean kymmenen tuhannen euron saneerausta ei kannata tehdä yhden kesän vuoksi. Olemme avoimia keskustelulle. Enemmän on kyse siitä, että löytyisi aktiivinen vuokralainen ja toimintatapa, joka olisi vakaa ja tulevaisuuteen uskova.
Mitä kesäkioski käytännössä tarkoittaisi?
– Itse näkisin kioskin esimerkiksi jäätelö- ja kahvikioskina. Toki kaikki ajatukset otetaan vastaan. Siinä on vierellä leikkipuisto ja muuta toimivaa ajanvieteympäristöä.
Millaiset kustannukset tekniikan kunnostaminen vaatisi?
– Tänä päivänä kioskitoiminnassa on tietyt hygieniamääräykset. Kaupunki pystyy toteuttamaan tuon tyyppisen remontin pieninvestointirahalla ilman erillistä lisätalousarviokäsittelyä.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kuuluu Seinäjoen katukuvaan
Museotoimenjohtaja Susanna Tyrväinen tietää kioskin kuuluneen katukuvaan ainakin 70 vuotta.
– 1950-luvulla sotainvalidit pitivät invakioskia. Mieheni äiti oli tuolloin siellä myymässä. Jotain väliaikaista toimintaa siinä on sittemmin yritetty pitää, mutta ei enää pitkään aikaan.
Tyrväinen pitää hyvänä ajatuksena kioskin kunnostamista.
– Kuulostaa hyvältä, että kioski otettaisiin kesäkioskikäyttöön. Näin rakennuksesta tulisi taas elävä osa kaupungin elämää.
Tyrväinen toivoo, että ulkoasu pidettäisiin mahdollisimman samanlaisena.
– Vaikka kioskilla ei ole suojelumerkintää, sillä on kulttuurihistoriallista arvoa. Se liittyy niin sotienjälkeiseen veteraani- ja sotainvaliditoimintaan kuin Seinäjoen kauppalan ja kaupunkiajan elinkeinoelämän historiaan.
Tyrväinen huomauttaa, että ennen vanhaa kioskeja oli miltei joka kadunkulmassa. Nykyisin niitä on jäljellä muutamia.
– Tarvitsemme niitä kaikki muistuttamaan aiempien vuosikymmenten elämäntavasta.
Kioskista herkullisia muistoja
Museon vuonna 2018 teettämän kyselyn mukaan kaupunkilaisilla on kioskista hyviä muistoja.
Eräs 1970-luvun nuori muistelee näin:
– Koko perheen voimin saavuttiin kaupunkiin maalta ostoksille. Reissulla ostettiin usein sotaveteraanien kioskista sitruunasoodaa ja nekkutikkareita.
Toinenkin vastaaja muistaa kioskin herkut.
– Lämpöiset popcornit olivat uutta tuohon aikaan. Kioskissa oli niille lasinen lämpökaappi. Poppareita myytiin paperipussissa, niin kuin muitakin kauppatavaroita.
