Vierin Eki on yhtä tunnusomainen osa Seinäjoen kaupunkikuvaa kuin Lakeuden Risti. 70-vuotissyntymäpäivähaastattelussa ei puhuta lainkaan kirkoista, pelkästään miehestä, joka tunnetaan punaisesta tukasta ja juhlatuulesta.
Lähes 70-vuotta sitten. Valtionkatu 13 lokakuun 22. päivä vuonna 1945. Tuosta hetkestä, rautatien varrelta alkaa Erkki Johannes Vierin tarina. Miehen synnyinkodista muistuttaa enää urheiluliikkeen poistopiste. Vanha rautatieläisten talo, johon kyseinen ulkorakennus kuului, on purettu vuosia sitten. Vieri, tuttavallisemmin Eki, muistaa pihapiirin elämän ja isänsä järjestämät urheilukisat elävästi.
– Siinä talossa asui kaksi perhettä ja kersoja oli paljon, aloittaa Vieri.
Lapsia tosiaankin riitti, sillä mies itse syntyi neljäntenä 12 lapsiseen perheeseen, jossa oli kahdeksan poikaa ja neljä tyttöä. Isä Veikko toimi ylikonduktöörinä rautateillä ja äiti Hilja keskittyi suuren lapsikatraansa hoitamiseen.
– Isä järjesti meille usein urheilukisoja. Oli seiväs-, pituus, ja korkeushyppypaikat. Välillä pelattiin pesäpalloakin, ja joskus taksikuskit kävivät valittamassa kun ne pallot osuivat niihin autoihin, Vieri naurahtaa.
Seinäjoki oli tuolloin erinäköinen paikka. Nykyisellä Anttilan kulmalla oli pallokenttä ja vastapäätä laidunsivat lehmät.
– Kouluun oikaisin välillä naapurin pihamaan kautta. Naapurin perheen äidin nimi oli Taimi. Kerran jäin pihaan omenavarkaisiin. Mulla oli oikein sellaiset omenavarkaanhousut, jossa oli lahkeensuut kiinni. Sain housunpuntit täyteen omenoita, niin Hilma huusi ikkunasta, että nyt Erkki pois sieltä varkaista. Mä lauloin sille takaisin ”mä taimi kävin sun tarhassas”, kertoo Vieri ja naurahtaa päälle pilke silmäkulmassa.
Pilke ei ole silmistä kadonnut edelleenkään. Mies tunnistetaan kaupungin kaduilla hyvästä tuulesta ja hyvistä tavoista.
– Kyllä tervehtijöitä on paljon. Moni jää juttelemaankin, vaikken kaikkia tunnekaan.
Isän opettama urheilupohja vei Erkinkin nuorena poikana useiden eri lajien pariin.
– Sepsin junioreissa pelasin jalka- ja jääpalloa. Maila-Jusseissakin pelasin. Seinäjoella oli myös silloin Sputnik-niminen jääkiekkojoukkue, jossa olin maalissa. Harrastin kyllä ihan kaikkea. Painiakin.
Vieri toteaa, että lapsuus ja harrastusajat ovat parasta aikaa hänen elämässään. Urheiluharrastuksien lisäksi lapsuuden parasta aikaa olivat marjastusreissut ja luonnossa oleminen, jotka ovat miehen sydäntä lähellä edelleen.
Kotoa muuttaminen tuli nuorena, samoin ongelmat.
– Ensimmäisen kerran jouduin vankilaan 1962. Kaiken kaikkiaan siellä on vietetty 21 vuotta ja 13 päivää. Tunteja en oo laskenut. Lähinnä ne tuomiot tuli varkauksista. Vein mä autoja ja oli asuntomurtoja. Kaikenlaista typerää.
Vankilareissujen välillä ei aina kerennyt olla montaakaan päivää. 1970-luvulla Vieri kuitenkin ehti toimia hetken freelancer-roudarina.
– Big Boylle. Olin päässyt justiin ulos ja kaverit oli järjestänyt nuopparin bändikämpillä mulle yösijan. Siitä se lähti.
– En mä jaksa noita huonoja juttuja muistella. Keskityn mieluummin näihin hyviin. Ei tehtyjä asioita tekemättömiksikään saa. Enkä päivääkään vaihtaisi pois.
Lue keskiviikon 21.10 Eparista Eki Vierin koko sivun syntymäpäivähaastattelu. Saat selville muun muassa miksi Ekillä on punainen tukka, miltä hän näytti pikkupoikana sekä sen, mitkä ovat hänen terveisensä lukijoille ja Seinäjoen kaupungille.
Lukijoilla on myös mahdollisuus lähettää syntymäpäiväonnittelunsa Ekille toimitus@epari.fi tai Eparin Facebook-sivujen kautta. Terveiset toimitetaan Ekille hänen 70-vuotis syntymäpäivänään ensi viikon torstaina 22.10.2015.
Teksti: Laura Syväoja
