Ilmajokinen kehitysvammainen Tommi Kivimäki on melkoinen sissi.
Kivimäki, 39, on syntymästä pitäen sairastanut harvinaista Rubistein-Taybi -tautia, joka on vain noin 50 suomalaisella.
Tämä ei ole haitannut Tommin elämää, sillä hän omatoimisuudellaan ja aktiivisuudellaan antanut palaa ja ottanut elämästä irti minkä on pystynyt.
– En ole halunnut jäädä keinutuoliin kutomaan, vaan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja harrastaa monenlaista, eläkkeellä oleva huumorintajuinen mies kertoo.
Kun Kivimäki syntyi, tätä vammaa ei heti huomattu. Vasta nelivuotiaana sairaus todettiin perinnöllisyysneuvolassa Helsingissä.
– Olin pienenä niin iloinen, menevä ja vilkas vesseli, ettei minussa ajateltu olevan vammaisuutta.
Kivimäki toteaa, että ominaispiirteenä hänen sairaudessaan on kyömy nenä, pieni leuka, paksut kulmakarvat, pitkät silmäripset, hieman virnistävä hymy, pienipäisyys, lyhytkasvuisuus ja haikaranjälki otsassa.
– Lähdin harrastustoimintaan jo pienenä ja palokunta on aina ollut mieliharrastus. Myöhemmin olen laulanut karaokea, ollut kehitysvammaisten kirkkokuorossa, näytelmissä ja musiikkikoulussa kun asuin muutaman vuoden Hyvinkäällä, Kivimäki sanoo.
Kivimäki sanoo nuorempana olleensa Pelle Peloton, eli hän pisti päänsä joka paikkaan. Nyt hän sanoo olevansa enemmän itsekriittinen ja haluaa antaa aikaa myös itselleen. Elämänkokemus alkaa olla vankka ja myös elämänmyönteisyyttä riittää.
Teksti: Ossi Keisala
