Seinäjoen Jalkapallokerhon päävalmentaja Simo Valakari on luotsannut joukkueen neljän vuoden aikana ykkösestä Veikkausliigaan ja suoraan sen kärkeen. Viime viikonloppuisen pronssin jälkeen palkintokaapista löytyvät kaikki arvomitalien värit ja lisäksi SJK on hallitseva Suomi Cupin mestari. Kuka Valakari on ja mitkä periaatteet ohjaavat hänen valmennustyötään.
Yksi peli ratkaisee, onko sillä hetkellä hyvä vai huono valmentaja. Seinäjoen Jalkapallokerhon haasteellinen alkukausi toi paljon kritiikkiä myös joukkueen valmentajalle, Simo Valakarille.
– Valmentaja on se, johon syyttävä sormi osoittaa ja niin pitääkin olla. En ota siitä paineita. Ehkä olen niin naiivi, etten osaa ottaa asioita sillä tavalla.
– Paineita varmasti tulisi, jos en tietäisi, mitä tehdä ja missä on vika. Toinen tärkeä asia on se, mitä Amstrongin Keke sanoi mulle silloin kun tulin tänne: ”Pidä huolta, että päätökset, joita teet on sun omia.” Voin seistä valintojeni takana.
Valakari toteaa, että paine on myös sytyttävä tekijä.
– En tietenkään nauttinut alkukaudesta ja häviämisestä, mutta nautin silti tilanteesta. Koin ja näin kaikki hirveän selkeästi. Aistit olivat todella hereillä. Oli hieno kokea kaikki ne fiilikset.
Illuusio, intuitio ja kunnioitus
Valakari käyttää valmentamisesta puhuessaan sanoja illuusio ja intuitio.
– Valmentaminen on illuusion luomista. Kaikki puitteet, varusteet ovat osa kokonaisuutta, jossa joukkue näyttää dynaamiselta ja vahvalta. Se luo pelkoa.
Mies saapuu itse peleihin puku päällä.
– Jokainen peli on ainutlaatuinen tilaisuus ja haluan kunnioittaa sitä pukeutumisellani. Verkkarit eivät ole vaate, jolla meen duuniin kentälle. Lisäksi on kiva näyttää hyvältä, mies naurahtaa.
Johtamisessa tärkeää on intuitio.
– Pelille on tietenkin aina suunnitelma ja raamit, mutta lopulta peli kertoo, mitä pitää tehdä. Pelin ulkopuolellakin intuitiolla on tärkeä osa. Pitää aistia pelaajia ja joukkueen henkeä, toimia sen mukaan.
Valakarin johtamista ohjaavia arvoja ovat rehellisyys ja kunnioitus.
– Kunnioitus pitää näkyä kaikessa ja kaikkia kohtaan. Se on perusasia. Rehellisyys on osa kunnioittamista, en voi esimerkiksi koskaan luvata yhdellekään pelaajalle peliaikaa, koska joskus toinen on vaan parempi ja rikottu lupaus tekisi musta valehtelijan.
Kentän reunalta katsottuna
Kentällä nähtävä työ on pieni osa joukkueen ja valmentajan panoksesta.
– Työ ja pelin suunnittelu on tehty jo viikolla. Pelissä mun tehtävä on elää pelissä mukana tunteella ja välittää ne yleisön energiat pelaajille. Samalla pitää olla myös analyyttinen. Seurata toimiiko tehty suunnitelma vai pitääkö sitä muuttaa.
Pelin suunnitteleminen tarkoittaa sen arvioimista, miten vastustaja aikoo pelata ja miten oma pelityyli mukautetaan siihen.
– Sitä parempi valmentaja oot, mitä lähemmäs sitä arvaat, Valakari kiteyttää.
Musa on fiilisjuttu
Valmentajana oleminen on tietty rooli, joka on hänen mukaansa myös osa illuusion luomista.
– Lopuksi ei voi olla hirveän suurta eroa siihen, mitä on oikeasti. Jos kaikki olisi feikkiä, ei sitä jaksaisi. Kyllä mä oon mitä mä oon.
Mutta mitä Simo Valakari on?
– No kai mä oon välillä tosi ärsyttävä, itsekäs ja omaa etuani ajava. Siviilissä kun ottaa jalkapallon pois, oon positiivisesti laiska, mies kertoo itsestään mairittelevasti.
Työssään hän kertoo olevansa äärimmäisen pedantti ja perfektionistinen.
– Ehkä tämän vuoksi epäilen usein itseäni ja jännitän pelejä tosi paljon. Päässä pyörii, etten ole muka tehnyt kaikkea. Siitä pääsee yli kun vaan pitää tietyt rutiinit.
– Normaalissa elämässä olen aika suurpiirteinen, eikä mua haittaa, etten jalkapallon lisäksi osaa oikein mitään.
Mitä sitten pitäisi osata?
– Haluaisin osata soittaa tai laulaa. Kitara on siisti soitin. Haluaisin myös osata enemmän kieliä, saksaa ja espanjaa.
– Musa on mulle hirveän tärkeää. Sekoan ihan täysin live-musiikista ja kuuntelen paljon musiikkia. Se on sellainen fiilisjuttu. Moni urheilija haluaa kuunnella energisiä biisejä, mutta mä oon jo pelaajauran aikana saanut energiaa ja latautumista rauhallisista ja jopa melankolisista biiseistä. Suomalainen musa on yleensä sitä mitä kuuntelen. Kun asui kymmenen vuotta ulkomailla ja oli ikävä Suomeen, niin se oli tärkeä juttu.
Sitoutumisia ja lähtemisiä
Kausi on päätöksessä ja Valakari on aloittamassa jo viidennen vuotensa Seinäjoella.
– Seuraava kausi on helpompi. Stadion on valmis ja tiedetään, missä pelataan kauden alusta asti. Ollaan hyvällä tiellä ja mulle on annettu hyvät palikat tehdä työtäni.
– Hyviä sopimuksia jatkuu seuraavalle kaudelle. Meidän joukkue vaati pelaajilta paljon sitoutumista ja se on yksi seuran arvo. Se, mitä tästä kaudesta opin, että otettiin aikaisempaa kautta parempia pelaajia, mutta se ei välttämättä ole se tärkein kriteeri. Tarvitaan nimenomaan sopivia pelaajia juuri tähän joukkueeseen.
Joka vuosi loppukaudesta lähtee huhumylly pyörimään siitä, että valmentaja on jättämässä joukkueensa. Sopimusta on kuitenkin edelleen jäljellä ja Valakari naurahtaa, ettei Sarajärvi ole toistaiseksi tullut muusta ilmoittamaan.
– Jos me pärjätään juorutaan, että lähden. Jos menee huonosti puhutaan potkuista. On vaan hyvä, että lajin ja seuran ympärillä on spekulaatioita, se luo samalla kiinnostusta meitä kohtaan.
Totuus kuitenkin on, että jossain kohtaa mies siirtyy muihin tehtäviin.
– Se on selvä, että uralla mennään eteenpäin ja täällä olen saavuttanut kaiken mitä voi saavuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei pitäisi koko ajan yrittää parastaan. Sitä on valmentajana justiin niin hyvä kuin sun viimeinen peli. Haluan joku päivä valmentaa ulkomailla ja jos teen täällä työni hyvin se on todennäköisempää saavuttaa.
Mutta mitä mies haluaisi itse hänestä muistettavan.
– Simo voitti asioita, mies toteaa ja hymyilee leveästi.
Teksti: Laura Syväoja
Lue juttu 26.10 Eparista tai Eparin näköislehdestä
