Nurmolaislähtöinen pastori, Liinamaria Roos, vihkii ensi vuonna homopareja avioliittoon. Haastattelussa hän ei halua puhua itsestään, vaan itse asiasta.
Viime viikolla piispankokous antoi selonteon homoparien kirkollisesta vihkimisestä. Sen mukaan kirkollisessa vihkimisessä voi olla mukana vain mies ja nainen. Saman tien medioissa nousivat esille kaksi pappia: Toni Fagerholm sekä nurmolaislähtöinen, nykyään Helsingissä työskentelevä Liinamaria Roos.
Roos sanoo olevansa äidinmaitokörtti eli körttisukua jo kuudennessa sukupolvessa, lisäksi hän on hippi, suorapuheinen ja rempseä sekä ehdottomasti kaikille kuuluvan armon puolestapuhuja. Pappisvihkimyksen hän sai kolme vuotta sitten. Homoavioliittojen kirkollinen vihkiminen on vain osa keskustelua, jota Roos haluaa olla herättämässä. Sekä kirkon sisällä että sen ulkopuolella.
– Muukalaisuus ja erilaisuus koskevat kaikkia. Olen melko varma, että jokaisella on kokemuksia sellaisesta, että on pitänyt piilottaa jotain yksilöllistä ominaisuutta, tekoa tai ajatusta pelätessään, ettei tule hyväksytyksi sen vuoksi. Tästä inhimillisestä yhdistävästä kokemuksesta voidaan lähteä hakemaan yhteistä tietä näkemysten välille.
– Ei ole väliä sillä puhutaanko homoudesta tai maahanmuutosta. Tärkeintä on puhua ihmisarvoista ja samoista oikeuksista.
Ovatko homoavioliitot Roosille itselleen enemmän ihmisoikeus- vai uskontokysymys?
– Molempia. Valtion tasolla on otettu jo kantaa eli homopareille on annettu samat oikeudet. Kirkko on osa yhteiskuntaa ja sen kirkkolait alisteisia maalliselle laille. Näin ollen maallinen laki mahdollistaa, että pappi kuin pappi voi käytännössä vihkiä homopareja avioliittoon jo ennen kuin kirkolliskokous saa asiasta päätöksiä aikaiseksi. Uskonnollinen näkökulma on minulle armon näkökulma ja armo ei ole koskaan ehdollista.
– Tärkeintä on vapaus tehdä tästä ainokaisesta ja ainutkertaisesta elämästämme itsemme näköistä. Se on jokaisen ihmisen luovuttamaton perusoikeus, Roos painottaa.
Roos muistuttaa, että seurakunta on yhtä kuin ihmiset, keskusteluyhteyttä asioista tulee pitää esillä ja jatkaa.
– Ihmisiä on älytön kirjo erilaisia ja mielipiteitä sen mukainen määrä. Kirkolliskokous määrittää kirkkolain, mutta seurakunnan ääni on moninainen.
Teksti: Laura Syväoja
Lue koko artikkeli 7.9.2016 Eparista tai Eparin näköislehdestä.
