Kun muut harmittelevat nurmikon kasvua ja kinastelevat ruohonleikkausvuoroista, Pirjo ja Asko Mäki tekevät kaikkensa, että pellot pukkaisivat tuuheaa, vihreää mattoa. Mäet saavat elantonsa siirtonurmen viljelystä.
Kolme vuotta sitten samoilla pelloilla kasvoi ohraa, joka päätyi omien sikojen rehuksi. Syöjiä riitti, sillä Mäet pyörittivät monesti palkittua jalostussikalaa Ilmajoen Tuomikylässä. Sikatalouden kannattavuuden romahtaminen pakotti yrittäjät miettimään muita vaihtoehtoja.
– Kylvin tuvan taakse hehtaarin nurmikentän. Ajattelimme, että pudotus ei ole korkea, jos homma ei onnistukaan, Asko Mäki selvittää.
Seuraavana kesänä mies niitti nurmikentän puutarhatraktorilla joka kolmas päivä. Urakka vei pari tuntia.
– Taisin saada kylähullun maineen. Väki arvuutteli teenkö jalkapallokenttää vai aionko ryhtyä treenaamaan takapihalla golfia.
Koska nurmikko kasvoi, työt luistivat ja kauppa kävi, Mäet lisäsivät nurmialaa. Sitä kasvatetaan koko ajan, sillä yrittäjillä on positiivinen ongelma: kysyntä on ylittänyt tarjonnan.
Mäet ovat nauttineet uuden työnsä mukanaan tuomasta päivärytmin muutoksesta.
– Ei ole ollut sikoja ikävä. Kun ei ole tarvinnut herätä viideltä töihin, kesä tuntuu lomalta, vaikka teemme pitkää päivää. Siat vaativat hoitoa arkena ja pyhänä. Se rajoitti niin omia kuin lastenkin harrastuksia. Viime vuonna oli ensimmäinen vapaa juhannus kolmeenkymmeneen vuoteen. Kävimme päivällä saunassa ja lähdimme sen jälkeen kylille, Pirjo Mäki iloitsee.
Teksti
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko juttu 1.7.2015 ilmestyneetsä Eparista. Se jaetaan Eparin levikkialueella postilaatikkoon tänään, mutta on internetissä luettavana ympäri maailmaa.
