Suomessa tuntuu vallitsevan erikoinen käsitys demokratiasta. Sen mukaan demokratia on sitä, että äänestämme 4 vuoden välein eduskuntavaaleissa ja se on sitten siinä, pulinat pois.
Poliitikoille ja varsinkin hallitukseen asti päässeille puolueille suppean demokratiakäsityksen viljely on tietenkin kovinkin mieluisaa. Luvata voi kaikenlaista aina polttoaineen hinnan alennuksesta velkaantumisen taittamiseen, tai mitä milloinkin mikä kansaan tuntuu uppoavan.
Sitten kun vallan kahvaan on päässyt niin voikin toitottaa huoletta demokratian toteutuneen ja kansan halunneen kaikkea sitä, mitä keksitään päättää. Huolimatta siitä, että takki on kääntynyt noin sata kertaa vaalien jälkeen ja hallituksen suosio on opposition suosiota pienempi.
Pahinta vallanpitäjille ja vallanpitäjien vahtikoirille onkin se, jos joku erehtyy muistuttamaan demokraattisista oikeuksista, saatikka sitten toteuttamaan niitä oikeuksia, joita meillä vielä toistaiseksi on. Kuten nyt vaikkapa lakko-oikeutta, joka koetaan jo niin suureksi uhaksi, että siihen halutaan puuttua.
Niin, aivan oikein. Lakko-oikeus on yksi demokratian ilmentymä, vaikka sillä olisi negatiivisia vaikutuksia kansantalouteen ja vaikka sillä vähän harmaita hiuksia kansalaisten arkeen aiheutettaisiin. Ja kun oikein tarkkaan miettii, niin se kai lakon tarkoitus onkin. Ei kai lakoilla muuten mitään vaikutusta mihinkään voisi ollakaan.
Demokratiassa keskustellaan, osoitetaan mieltä, lakkoillaan ja vaalitaan tasa-arvoa koko yhteiskunnan kesken. Siihen kuuluu keskustelu, arvostelu ja mielipiteiden ilmaisu. Päätöksiä saa ja kuuluu kritisoida, jos ne ovat huonoja.
Sen sijaan demokratiaa ei ole se, että duunari seisoo neljä vuotta tumput suorina ja kiltisti vierestä katsoo, kun vaalilupaukset toisensa perään petetään ja pienten ihmisten oikeuksia poljetaan. Jos keskusteluyhteyttä päättäjiin ei muuten saa, voi lakko olla viimeinen vaihtoehto.
Poliittisen lakon vuoksi koululaiset söivät eväitä. Se kesti yhden päivän ja herätti suurta arvostelua lakkoilijoita kohtaan. Hallituksen toimien vuoksi lähes 17 000 suomalaista lasta ja nuorta tippuu köyhyyteen. Sen vaikutus kestää läpi koko elämän. Arvostelijat ovat hiljaa.
Antti Knuuttila (vas.)
E-P:n hyvinvointialueen valtuutettu
Kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki
