Nykydeittailun maailmassa olevat ovat todennäköisesti jossain kohtaa törmänneet ghostaamiseen, ainakin terminä. Ghostaamisessa yhteydenpito katkeaa yhtäkkiä ilman selityksiä, kuten esimerkiksi viestien tai puheluiden loppumisena varoituksetta tai syyttä. Ghostaus on pirullista, sillä se jättää toisen osapuolen hämmentyneeksi ja ilman mahdollisuutta keskustella suhteen päättymisestä.
En ole ylpeä itsestäni, mutta muistan hävinneeni lukioaikana tuolloisen seurustelukumppanini tutkasta. Jälkikäteen en osaa selittää mitään järkevää syytä, miksi olen toiminut näin typerästi, mutta ehkäpä karma tasoitti ansaitusti puntit muutamia vuosia tapahtuneen jälkeen.
Hain tuolloin logistiikka-alan kesätöitä Varsinais-Suomesta ja työpaikkahaastattelun jälkeen paikka luvattiinkin tuosta isosta valtakunnallisesta yrityksestä. Työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka emme päässeet, sillä haastattelusta vastannut osaston esihenkilö ei enää vastannut soittoihin, ei viesteihin. Ymmärsin yskän, mutta en ole myöhemmin jostain syystä ostanut palveluja kyseiseltä yritykseltä.
Miksi ghostaaminen sitten kummittelee mielessäni näinkin pitkän ajan jälkeen? Kuluneena vuonna olen kuullut myynnin ammattilaisten kohtaamasta ghostauksesta, joten näemmä myös bisnesmaailmassa näin voi käydä, vaikka siinä maailmassa ei tarvitsekaan henkilökohtaisten ominaisuuksien mahdollisista puuttumisista kertoa, tai siitä, että oma pomo olisi jyrännyt jo tekemäsi kesätyöpäätöksen vaikkapa sopivamman sukulaisen tarvitessa duunia.
Bisnesmaailman ghostaus ilmenee jo käytyjen tapaamisten ja neuvottelujen jälkeen totaalisena mykistymisenä – millään viestimellä ei saada yhteyttä selvittääkseen, johtaako tällä kertaa annettu tarjous yhteiseen tarinaan vai ei. Jos kilpailijan tuote tai palvelu on toimivampi omalle yritykselle, ylipäätään asia ei kiinnosta, henkilökemia ei natsaa tai vaikkapa aika ei nyt vaan ole oikea. Siinä ei menetä kasvojaan, että sanoo ”kiitos ei”.
Joskus ei yksinkertaisesti ole ehtinyt kiireen vuoksi keskittymään asiaan, mutta koetaanko sen vuoksi ehkä häpeää omasta riittämättömyydestä ja siksi vaietaan? Joka tapauksessa piirit ovat Suomessa pienet ja ghostaaja voi kohdata kiusallisia tilanteita myöhemmin omissa verkostoissaan.
Eteläpohjalaisuus on Suomessa tunnettu brändi, niin hyvässä kuin pahassa. Minulle eteläpohjalainen on tunnettu suoraselkäisyydestään, sitä tarkootetahan mitä sanotahan. Toivottavasti tämä ikävä radiohiljaisuuden kulttuuri ei lakeuksille leviä.
Petra Piironen
yhteyspäällikkö, E-P:n kauppakamari
