Kesä on elokuussa jo ehtoopuolella. Maakunnassa on ollut kesäkuukausina vipinää ja tapahtumia aina pienemmistä kylätapahtumista suurien starojen tähdittämiin festareihin. Tätä on kaivattu ja livetapahtumista nautittu. Kiitos teille, jotka organisoitte ja järjestätte.
Itselleni kesän viimeisimpiä kulttuuripläjäyksiä oli Kiljusen herrasväen hauskaakin hauskempi seikkailu. Tätä seuratessa taltioitui mieleni sopukoihin pikkulomalaisten ilo ja työpäiväni jälkeinen hyvä tunnelma. Kiljusen perheen ohjenuora nauratti: ”Me vain hommaamme, mutta mitään valmista ei tule”.
Kiljusen rennosta asenteesta tulee mieleeni työ aluekehittämisen parissa. Hommaammeko me vain vai tuleeko myös valmista? Miten mittaroida tuloksia organisaatiossa, jolla on laajoja strategisia suunnittelutehtäviä aina alueiden käytöstä ja liikenteestä aluekehittämiseen ja kansainvälistymiseen?
Huomisen lakeuden tulevaisuuden ennakointi on tällä hetkellä erityisen haastavaa ja sumuista, sillä kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset ovat meidän eteläpohjalaistenkin sylissä.
Elämäämme varjostavat globaalit kriisit ja epävarmuuden kasvu. Aika moni meistä napsauttaa kriisiuutisten lisääntyessä television tai sovelluksen kiinni.
Toisaalta eteläpohjalaiset ovat myös toimen ihmisiä ja kriisin ilmetessä meiltä löytyy nopeasti halua auttaa ja reagoida. Nyt olemme itse tilanteessa, että mietimme keinoja säännöstellä sähköä, pienentää kauppalaskua, vähentää polttoaineen kulutusta ja varautua tulevaan eri tavoin. Etsimme ratkaisuja ja käännämme sivua muutokselle. Pakon sanelemana tai omasta halusta.
Etelä-Pohjanmaan myönteisen tulevaisuuden rakentaminen edellyttää muutosta monessa, ei jämähtämistä paikoilleen. Esimerkiksi maakunnan osaamistavoitteiden osalta jotain valmista pitää tulla ”hommaamisen” jälkeen.
Asiat edistyvät tekemällä päätöksiä ja töitä asioiden eteen. Näin on tehnyt esimerkiksi Seinäjoki asettamalla tuoreessa strategiassaan merkittäviä tavoitteita yliopistotasoisen korkeakoulutuksen tarjonnan vahvistamiseksi.
Maakunta tukee tavoitetta, sillä Etelä-Pohjanmaalla on selkeästi kaikkein vähiten korkeakoulutuksen aloituspaikkoja suhteessa 15−24-vuotiaiden ikäryhmään. Etelä-Pohjanmaan väestökehityksen ja osaamisen kehittymisen taustalla on juuri tuon ikäluokan poismuutto maakunnasta puutteellisten korkeakoulutusmahdollisuuksien vuoksi. Korkeakoulutuksen kehittämistä ei pidä tehdä ammatillisen koulutuksen kustannuksella, vaan rinnalla.
Kiljusten peräänkuuluttamaa rentoakin otetta tarvitaan tulevaisuudessa. Huomisen lakeudella pitää olla vipinää, pöhinää, osaamista, innovaatioita, erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Sen pitää myös olla turvallinen asuinpaikka.
Täällä jokaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Siitä ei pitäisi tänä päivänä olla epäselvyyttä.
Heli Seppelvirta
maakuntajohtaja
