Kolumnit

Häpyhäpeää sukupolvien perintönä

story-image
  • Epari

Silmiini osui taannoin kolumni, jonka otsikkona oli Se ei ole etupylly. Nuori nainen kertoi jutelleensa ystävänsä kanssa, miten haastavaa on lapsen ikään sopiva ja luonteva seksuaalikasvatus. Ystävä koki samoin ja paljasti, että heidän perheessään pimppiä kutsutaan etupyllyksi, koska hänelle on liian kiusallista puhua naisten sukupuolielimistä oikeilla nimillä.

Minä opin 50-luvulla kotonani, että kyseinen naisen kehon osa on kusi. Aika surullista on, jos ei yli 60 vuoden aikana ole näissä nimiasioissa päästy etupyllyä pidemmälle. Joissakin asioissa on sentään edistytty.

Anoppini 97-vuotias ystävä oli muistellut, että hänelle valkeni vasta rippikoulun jälkeen, ettei se ollut kätilö, joka niitä lapsia toi, kuten oli kerrottu. Toisen ystävän kotona oli 14 lasta ja äiti oli koko ajan raskaana ja imetti, mutta lasten alkuperästä vaiettiin täysin.

Mahaa vain vähän piiloteltiin villatakin alla. Anoppini oli 30-luvulla 11-vuotias, kun nuorin veli syntyi. Hän kertoi olleensa ulkona, kun tultiin sanomaan, jotta tule nyt auttamaan, kun äiti on kipeä. Yllätys oli suuri, kun siellä olikin vauva tuvassa.

Minkäänlaista valistusta sukupuoliasioissa ei 30-40-luvulla ollut, mutta raskaus ennen avioliittoa oli häpeällistä, vaikka ei harvinaista. Oltiin siinä uskossa, että puolikin vuotta voi olla ”sillä lailla” ennen kuin tarvitsee pelätä raskaaksi tulemista. Kukaan aikuinen ei neuvonut ja flikat vain keskenään sipisivät, kertoi anoppi.

En muista, millaista valistusta koulussa saimme 50-60-luvuilla, mutta eräät äitini lausahdukset ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Kun kysyin kuukautisista, hän totesi vain, että olethan sinä niitä trasuja nähnyt.

Kun aloin seurustella, raskaudella tietysti peloteltiin ja äiti sanoi, että kyllä siihen sotkemiseen kerkiää – äiti, jonka elämää esiäitien tapaan oli varjostanut raskauden pelko. Mutta kun hän 70-luvulla näki e-pillerirasian opiskelijatyttären pöydällä, ei sekään ollut hyvä. Hyi, totesi hän.

Viime aikoina olen huomannut, että pimpillä on virallinenkin nimitys, vulva. Toivottavasti ikiaikainen häpeä vähitellen haihtuu ja vulvasta voi joskus puhua yhtä neutraalisti kuin nenästä ja korvasta.

Seksuaalineuvojaksi opiskellut Katja Välikangas, 24, on selättänyt häpyhäpeäänsä tekemällä vulvataidetta hänelle lähetetyistä valokuvista. Jokaisen vulva on erilainen, mutta yhtä täydellinen ja rakastettava, totesi hän eräässä haastattelussa.

Nykyään on onneksi myös netissä pornoa parempaakin ohjausta seksuaalisuuteen kuten Netflixin sarja Sex, Love & Goop.

Auli Laitila

senioriviestijä

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka