Aurinkoinen toukokuu on kohdallani vierähtänyt tiiviisti Helsingin Kruunuhaassa Säätytalon uumenissa hallitusneuvotteluja käyden. Siellä ovat kokoontuneet neljän puolueen hallitusneuvottelijat reformipöydissä ja jaostoissa, osa lyhyemmin, mutta osa jo kuudetta viikkoa. Draamaltakaan ei olla kokonaan vältytty, mutta loppusuora kuitenkin häämöttää.
On suuri etuoikeus saada olla mukana luomassa suuntaviivoja Suomeen tulevalle neljälle vuodelle. Tulevat ministerit saavat Säätytalon aivoriihestä lopulta eteensä ohjenuoran, millä tasapainoillen johtaa Suomea mitä erilaisimmissa aiheissa. Aiheitahan löytyy: talous, SOTE, maahanmuutto, ilmasto, koulutus ja monia, monia muita.
Mikään neljästä puolueesta ei voi koskaan kehua saavansa läpi kaikkia tavoitteitaan, mutta kyllä kaikkien näkemyksiä neuvotteluiden kautta pyritään saamaan näkyviin. Kun hallitusohjelma julkaistaan, voidaan arvioida, onko yhteinen tulos parempi kuin yksittäisten puolueiden ohjelmat vai onko kyseessä kompromissi. Mielipiteitä varmasti siihen on niin monta kuin on lukijaakin.
Oma lukunsa ovat tietysti oppositioon jääneiden puolueiden kannattajat. Pettymys voi olla suuri, jos hallitusohjelma ei miellytä. Kuitenkin eduskunnassa on mahdollisuus vaikuttaa koko neljän vuoden ajan.
Osaava Suomi-reformipöydässäni aihe on yksi tärkeimmistä: koulutus. Kuinka saadaan pudonneet Pisa-tulokset nousuun? Miten koulussa voidaan huomioida erilaiset oppijat? Kuinka Suomi pysyy mukana kovassa maailmanlaajuisessa osaamisen kilpailussa?
Tuoreessa muistissa on onneksi lukuvuosi opettajana perusopetuksessa, koulu iloineen ja murheineen. Siellähän sattuu ja tapahtuu! Nyt kuitenkin loma-aika elvyttää oppilaat ja opettajat ja toivon mukaan syksyn alussa hallitusohjelma tuo hyvää kouluillekin.
Kati Nummensalo
varakansanedustaja (kd.)
