Kolumnit

Korona tuli taloon

  • Epari

Kaksi vuotta sitä on väistelty, otettu kaikki rokotukset, käytetty maskia ja käsidesiä, vältetty kontakteja. Vihdoin se tuli ja juuri sieltä, mistä eniten olin varoitellut ja valtuustoaloitteenkin tehnyt, yleisötilaisuudesta. Seinäjoki Areenassa järjestetyssä kansainvälisessä tapahtumassa ei ollut minkäänlaisia varotoimia, ei urheilijoiden testauksia, ei maskeja, eikä vaadittu rokotevastaisten karsastamia koronapasseja. Siellä se iski varoittamatta ja salaa.

Yhteiskunta purkaa nyt kiireellä kaikkia rajoitustoimia, lopettaa maskisuositukset ja testaukset, vaikka katala virus riehuu nyt pahempana kuin koskaan aikaisemmin. Etelä-Pohjanmaalla koronaan on menehtynyt viimeisen kahden kuukauden aikana lähes 60 ihmistä. Se on reilusti yli puolet kaikista kahden vuoden aikana tapahtuneista koronakuolemista. Tartuntamääriä ei edes uskalleta kertoa. Ei ole mikään selitys, että kuolema korjaa enimmäkseen perussairaita ja vanhuksia. Tietenkin hauraimmat ovat ensin vaarassa.

Omalla kohdallani sairaus oli kohtalaisen lievä, kuumeilua ja kurkkukipua. Oireet eivät tosin ole kolmessa viikossa kokonaan hävinneet. Olo on väsynyt ja puhti edelleen poissa. Se, että tartutin taudin vaimooni, tuntui pahimmalta. Hän joutui sulkemaan oman hoiva-alan yrityksensä viikoksi. Se tiesi viikon palkan menetystä, sillä eihän yrittäjällä ole sitä sosiaaliturvaa, mitä meillä tavallisilla tallaajilla.

Tästä seurasi episodi, joka edelleen jatkuu. Tartuntautipäivärahan saamiseksi vaimoni tarvitsi virallisen PRC-koronatestin. Se häneltä terveyskeskuksessa evättiin, vaikka tartuntatautilaki nimenomaan velvoittaa kuntia järjestämään kyseisen testauksen. Terveyskeskuksesta kerrottiin, että siellä ei ole resursseja tehdä näitä testejä. Huono selitys, sillä tätä varten on nimenomaan luotu palvelusetelijärjestelmä.

Vaimoni joutui turvautumaan yksityiseen, 139 euroa maksaneeseen testiin.

”Tartuntatautilain mukaan kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää koronatestaus, jos henkilö tarvitsee positiivista testitulosta tartuntautipäivärahan saamiseksi.”

Tästä huolimatta STM oli antanut kunnille ohjeistuksen, mikä on lainvastainen. Otin yhteyttä ensin kuntaan ja sitten STM:öön. Voitin ensimmäisen erän, sillä STM korjasi virheensä ja sieltä tuli uusi lainmukainen ohjeistus. Päätös astui voimaan 8. huhtikuuta, mutta ei taannehtivasti. Siitä eteenpäin lakia noudatetaan, mutta lainvastaisuudesta ei seuraa sanktiota. Laittomasta ohjeistuksesta kärsivät ensisijassa pienyrittäjät, jotka tässä ovat suurimpia menettäjiä.

Tapani mukaan aloitin taas tiiviin puhelinrumban. Otin yhteyttä sekä kunnallisiin että valtion viranomaisiin. Sieltä todettiin, että kysymys on niin suuresta joukosta ihmisiä, että on vaikea korjata virhe kaikkien kohdalla. Miten niin? Ainakin minun oikeustajuni ja kokemukseni sanoo, että lain rikkomisesta seuraa aina sanktio, ja asiasta kärsineille korvataan menetykset.

Joku voi ajatella, että noin pienen asian takia ei kannata riidellä. En riitele, vaan vaadin oikeutta. Oikeutta myös silloin, kun lain rikkojana on ministeriö tai muu julkisyhteisö.

Odotan nyt luvattua puhelinsoittoa STM:stä.

Kansanedustaja Paula Risikko on jo aikonut tehdä asiasta eduskuntakyselyn.

Erkki Valtamäki

emeritustoimittaja

tietokirjailija

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka