Istahdan työhuoneemme kirjoituspöydän ääreen juhannussunnuntaina selkeänä päämääräni tämän kolumnin kirjoittaminen. Katson ikkunastamme ulos kohti kirkasta auringonvaloa. Hienoinen tuulenvire aroniapensaissa myötäilee suloisen laiskasti etenevää La Vie En Rosea, jota soittaa Gypsy Jazz Caravan.
Juon ystävältäni saadusta 1960-luvun beigestä kahvikupista espressoa. Oikealla puolellani pöydällä sijaitseva minituuletin tuo viileyttä ja helpotusta sisäiseen paahteeseen, näin toivon. Kirjoittaessani pöytä huojuu. Yksi jaloista on rikki ja sitä tukevat Nick Hornbyn kirjat Uskollinen äänentoisto ja Poika. Uskomaton sattuma, vai onko sittenkään, jäin pohtimaan.
Vaarin pihasta poimitut keltaiset ruusut lisäävät nostalgista tunnelmaa. Tarkennan katseeni ruusuihin ja huomaan, että hämähäkki on luonut oksien välille tiiviin ja näyttävän seittikudelman. Siinäpä hämähäkille lumoava koti kaikessa hetkellisyydessään. Tuo kudelma on vaatinut taitoa ja vaivannäköä. Se on samanaikaisesti vankka ja herkkä.
Koti. Monia tunteita ja odotuksia herättävä sana. Koti, jota pidetään itsestään selvänä ja tärkeänä hyvinvoinnin kannalta. Koteja etsitään, löydetään, rakennetaan, ostetaan, vuokrataan, lainataan, peritään ja myydään. Kodit kulkevat mukanamme erilaisissa elämänvaiheissa lapsuuden kodista, ensiasuntoon ja elämää myötäillen joskus lepokotiin.
Kodeissa eletään, iloitaan, pelätään, surraan, jaetaan, riidellään, sovitaan, opitaan, kiinnitytään, erotaan, oleillaan, työskennellään, levätään, nautitaan yhdessä, yksin ja erikseen. Kotona voidaan kokea sitä, mitä ihmisten välillä ja elämässä voi tapahtua. Ehkä voisi ajatella, että mikä tahansa paikka voi tuntua kodilta, vaikka se ei varsinaisesti koti olisikaan. Kuten merenranta ja kesämökin laiturin nokka ja ihmisiä kuhiseva tori sekä varjoiset kaupungin kadut.
Koteja on riistetty ja niihin on kajottu väkivalloin. Koti on enemmän kuin vain paikka ja seinät ympärillä. John Ruskin on todennut, että etsimme rakennuksista kahdenlaisia asioita. Haluamme niiden suojelevan meitä ja toivomme niiden puhuvan meille. Puhuvan siitä, minkä koemme tärkeäksi ja mistä haluamme itseämme muistutettavan. Olen saanut kuulla ihmettelyjä siitä, miksi olen ”sisustellut” paikkoja, joissa olen työskennellyt. Aika ja ymmärrys on tuota kummastusta vähentänyt. Hyvän mielen kodista ja työskentelypaikasta löytyvät itseilmaisun ja elämäntavan lisäksi arvot, turva, yksityisyys ja yhteenkuuluvuus.
Koti on paikka, jossa jokaisen pitäisi tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on. Ruususta tippuu yksi terälehti. Jätän sen siihen. Arkisiivous väistyy kauneuden tieltä.
Sonja Meyer-Jokiranta
valmennuspäällikkö
Toimintojen Talo
