Takapihan puutarha oli lyönnissä ja ympärillä oli joukko läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Pidin puhetta, liikutuin omista sanoistani, mutta en antanut sen kiusallisuuden häiritä. Tämä oli meidän päivämme. Molemmat poikamme olivat ylioppilaita.
Kutsu ylioppilasjuhliin oli ollut lehdessä satojen muiden kutsujen kanssa. Huomio varmistettiin vielä sosiaalisessa mediassa, ihan varmuudeksi, että kaikki tietäisivät. Tervetuloa ylioppilasjuhlaan.
Keväällä 2022 valmistuu lähes 25 000 ylioppilasta. Mukana on monien ystävien lapsia. Tahdon osallistua niihin, koska siinä päivässä on paljon kauneutta ja suunnatonta iloa. Haluan onnitella ja sanoa, että juuri tässä kohtaa elämä on täydellistä.
Samaan aikaan, mutta huomattavasti pienemmällä metelillä, valmistuu ammatillisesta koulutuksesta yli 40 000 opiskelijaa. Siellä on kampaajaa, talonrakentajaa, puutarhuria, kokkeja, koneistajia, leipureita, sähkö- ja putkiasentajaa, ompelijaa, metsäkoneenkuljettajaa, eläintenhoitajaa, laitoshuoltajaa, lähihoitajaa, turvallisuusvalvojaa, artesaania ja vaikka mitä.
Ammatillisen koulutuksen tutkintoja juhlitaan tyylillä heidän omissa oppilaitoksissaan. He saavat huomionsa myös perheissään äideiltä, isiltä ja läheisiltä, mutta kevään juhlahumu on varattu näyttävyydessään ylioppilaille.
Se ei ole ihan oikein.
En sano tätä siksi, että ylioppilasjuhlissa olisi mitään väärää. Ei ole. Jokainen ensi lauantaina ylioppilasjuhlaa viettävä nuori ja heidän perheensä ovat ansainneet kaiken ilon. Siellä minäkin kiertelen rinta kaarella ja vuosi sitten omiani juhlineena.
Murehdin sitä, että samaan aikaan naapurissa valmistautunut ammatillisen koulutuksen opiskelija on sivuroolissa, vaikka hänen saavutuksensa on yhtä tärkeä. Hekin ovat sankareita.
Koulutus on hyvinvointivaltiomme kivijalka. Tarvitsemme osaamista ja jatkuvaa oppimista. Tarvitsemme korkeakoulutusta, innovaatioita, tutkimusta, väitöskirjoja ja laajaa sivistystä. Tarvitsemme ylioppilaita, joista tulee lääkäreitä, opettajia, yrittäjiä ja kunnanjohtajia.
Samaan aikaan tarvitsemme niitä, jotka auttavat, kun oma tupa kaipaa remonttia, eikä meillä ole hajuakaan, miten sähkö- tai putkityöt pitäisi hoitaa. Tarvitsemme heitä, jotka ymmärtävät mitä auton konepellin alla tapahtuu tai heitä, jotka ovat valmiina työntämään kätensä sinne, missä ei ole mukavan puhdasta.
Ylioppilas- ja ammatillisen koulutuksen tutkinnot ovat samaa suomalaista menestystarinaa. Onneksi olkoon molemmille.
Jokainen on juhlan arvoinen.
Pasi Kivisaari
kansanedustaja (kesk)
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
