Liikunnan vähäisyys nykyisessä työkulttuurissa on kuin kahvikupin puuttuminen aamiaispöydästä – jotain tärkeää puuttuu ja se tekee päivästä hieman takkuisemman tuntuisen. Kuten kahvikupin kanssa, ongelma on helppo korjata - vain muutama kymmenen minuuttia liikuntaa päivässä riittää parantamaan keskittymiskykyä ja tuomaan piristystä arkeen.
Maanantain Ilkka-Pohjalaisessa kerrottiin suomalaisten vähäisen liikunnan olevan uhka koko yhteiskunnallemme. Huoltosuhdetta pitäisi pystyä parantamaan, mutta eläkeiän nostamisella sitä ei saada tehtyä, koska olemme keskimäärin liian huonossa kunnossa tämänhetkiseen eläkeikään päästessämme. Jollakin tavalla meitä pitäisi saada motivoitua liikkumaan enemmän. Se voi olla arkiliikuntaa tai erikseen tehtävää urheilua, tärkeintä on toistuvuus ja jatkuvuus.
Itselläni ruuhkavuosien askareet sanelevat työpäivän jälkeisen ajan. Lasten harrastukset, vauva-arjessa oman osani hoitaminen, perheen kanssa ajan viettäminen, kaupassa käynti ja ruuanlaitto vievät päivän loput valveillaolotunnit.
Aikaa ei tunnu olevan merkityksellisille urheilullisille uroteoille. Huomaan unen laadun heikkenevän ja sen takia seuraavan päivän olevan sumuisempi. Tästä saa alkunsa noidankehä, kun töiden jälkeen tuntee itsensä liian väsyneeksi liikkuakseen, mikä taas heikentää seuraavankin yön unta.
Itselleni olikin aikamoinen oivallus, ettei liikunnan tarvitse olla tuntikausia kestävä salijumppa tai pitkä juoksulenkki. Työmatkani on vain noin puolentoista kilometrin mittainen, joten sitä ei missään tapauksessa kannata ajaa autolla.
Pyöräillessä matka kestää reilu viisi minuuttia, mutta niin lyhyestä liikunnasta ei ole vielä oikein aamuliikunnaksi. Kävellen matkasta muodostuu parinkymmenen minuutin reippailu, jonka voi hyvin mennä niin sateella kuin paisteellakin ilman kävelyn jälkeistä suihkua ja vaatteiden vaihtoa.
Tiedän, ettei se riitä kunnon ylläpitämiseen, eikä sillä mennä teräsmieskisoihin. Se on kuitenkin riittävästi karistamaan unihiekat silmistä aamulla ja työasiat mielestä iltapäivällä. Kävelyn jälkeen on reipas olo ja tuntuu siltä, että pieni kuntosalikäyntikin saattaa riittää illalla, kun nuorimmat ovat menneet nukkumaan.
Kuntosalikäynti, joka itselläni jää useimmiten kuitenkin käymättä.
Mikko Muilu
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
