Kolumnit

Laululla on aina tekijänsä - perikuntakin kiittää kuolemasi jälkeen

story-image
  • Epari

Jos jostain tärkeästä asiasta ihmisillä on vääriä, värittyneitä ja vääristeltyjä käsityksiä, niin musiikin tekijänoikeudesta, jopa joillakin muusikoilla.

Pieni lapsikin ymmärtää, että kaikki musiikkiteokset ovat jonkun tekemiä, säveltämiä, sanoittamia ja sovittamia. Sen sijaan tavalliselle perunansyöjälle tuntuu ylivoimaiselta mieltää, että laulujen tallentamisesta tai esittämisestä jonkun pitäisi maksaa korvauksia tekijöille.

Tekijänoikeus on aineeton arvo. Sitä ei voi kosketella kuin vesilasia tai vasaraa.

Teos on tekijöitten omaisuutta. Tekijöitten tulee ilmoittaa se Teostoon, joka valvoo tekijöiden oikeuksia. Edellytyksenä vain on, että tekijät ovat liittyneet Teoston tekijäasiakkaiksi.

Tie asiakkuuteen aukeaa, kun olet tehnyt vaikka vain yhden sävelmän tai/ja siihen liittyvän tekstin. Ota yhteys Teoston asiakaspalveluun. Sieltä saat toimintaohjeet ja pienen liittymismaksun laskun.

Sen jälkeen oletkin saamapuolella, joka jatkuu 70 vuotta kuolinvuotesi jälkeen. Perikuntasi kiittää.

Aina, kun joku esittää teoksesi julkisesti, hänen kuuluu tehdä esitysilmoitus. Se käy nykyään vaivattomasti, vaikka kännykällä. Homma kestää vain muutaman sekunnin, kun käytännön oppii.

Moni luulee, että esittäjän on maksettava esityksestään. Näin ei ole, vaan tilaisuuden järjestäjä vastaa teostomaksuista. Esittäjä huolehtii vain esittämisestä ja ohjelmistonsa ilmoittamisesta Teostoon.

Jokaisella kuorolla, orkesterilla tai yhtyeellä tulee olla kontaktihenkilö Teoston suuntaan. Hän huolehtii, että esityksistä tehdään ilmoitukset.

Esitystä ilman ilmoitusta Teostolle voi moraalisesti verrata kavallukseen, jolloin laulun tekijät jäävät vaille heille kuuluvia korvauksia.

Yhdestä konserttiesityksestä koostuvat teostokorvaukset eivät ole välttämättä kummoisia, mutta vuosien mittaan paljon esitetyn teoksen tuloista saattaa kertyä sievoinen summa. Monelle säveltäjälle teostokorvaukset ovat ainoa korvaus tehdystä työstä.

Joululauluillakin on tekijänsä. Nyt ne taas soivat teeveessä, radiossa ja konserteissa. Vaikka uusia jouluralleja tehtaillaan vuosittain, vanhat joululaulut ovat säilyttäneet suosionsa.

Jo isien ja äitien kansakoulussa oppimat joulusävelmät ovat kaikuneet vuosikymmenestä toiseen, ja ne mielletään jo kansalliseksi kulttuuriomaisuudeksi, ikään kuin kansanmusiikiksi, josta ei tarvitse Teostolle ilmoittaa. Näin ei kuitenkaan joka laulun kohdalla ole.

Toivottavasti en pilaa kenenkään joulutunnelmaa, mutta kansallisessa joululauluaarteistossa on monta sävelmää, joiden julkisesta esittämisestä täytyy edelleen tehdä ilmoitus Teostoon. Mukana on yllättäviäkin lauluja, kuten mm. En etsi valtaa, loistoa ja On hanget korkeat nietokset. Ne ovat Jean Sibeliuksen sävellyksiä. Sibelius kuoli 1957, joten hänen teoksiensa kuoleman jälkeinen 70 vuoden suoja-aika päättyy vasta vuoden 2027 jälkeen.

Myös Sydämeeni joulun teen kuuluu myös samaan suosikkien sarjaan. Se on Vexi Salmen ja Kassu Halosen hengentuote. Jälkimmäinen tekijä elää, eikä edellisenkään kuolemasta ole kulunut pitkään. Eli, jos näitä keikalla esitätte, tehkää ilmoitus Teostolle.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja musiikillista joulun odotusta.

Jussi Asu

mestaripelimanni

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka