Liukkaat ajokelit alkaneet

Viime viikolla eräässä pubissa rekkakuskit pitivät syyskokoustaan. Eero oli myös lähtenyt kokoukseen tavatakseen kollegoitaan ja jutustelemaan heidän kanssaan. Mies oli porukasta ainut, jolla oli oluttuoppi edessään. Muilla oli kahvikupit; kellä kahvit mustana tai kerman kanssa. Eipä siinä Eero saanut juttuseuraa, mutta kaverit keskittyivät työasioihin.

Ajankohtaiseksi keskusteluaiheeksi muodostui alkamassa oleva talvi ja siihen liittyvät teiden liukkausongelmat. Joku tiesi, että Nurmon Kiikussa oli jo vanhantien liittymän risteyksessä ollut eräänä aamuna liukasta.

– Alavudella Sydänmaan aseman etelänpuolisessa tasoristeyksessä oli saanut olla tarkkana, ettei rautatietä edeltävässä jyrkässä s-mutkassa ajo mennyt pitkäksi, muisti eräs.

Myös Alavudella Putulan t-risteyksessä oli ollut liukkausongelmia. Todettiin, että Kuortaneen Mäyryä edeltävä siltanotko oli ollut sekin ajoittain jäinen.

Tähän tiesi kertoa Norjasta silakkakuormaa noutanut kuljettaja: ”Narvikista Ruotsin Kiirunan kautta ajettaessa ylhäällä vuoristossa ajettaessa siellä oli jo jouduttu turvautumaan teiden hiekoitukseen. ”

Pahana pidettiin myös Hämeenkyrön pitkiä mäkiä, joissa ylämäkeen ajettaessa saattoivat renkaat sutia tyhjää.

Eero yritti muuttaa keskustelunaihetta, turhaan. Kaverit vain ”ajoivat” kertoen teiden liukkausharmeista.

Yksi muisteli Jalasjärven Alavallin mutkaa, jossa jokin tukkikuormassa ollut rekka oli ajautunut ojaan muutama vuosi sitten ja kuorma oli levinnyt pitkin tietä aiheuttaen liikenteeseen parin tunnin katkoksen, jona aikana palomiehet saivat raivattua tien.

Koska Eero ei saanut juttuseuraa muiden jatkaessa työasioita muistelemalla, mies painoi lippalakin päähänsä ja poistui. Siinä ravintolan ulkopuolella oli hiekkakasa ja kasassa lapio pystyssä. Kiukkupäissään Eero tarttui lapioon ja otti siihen lapiollisen hiekkaa, potkaisi pubin oven auki ja sinkosi hiekat pitkin pubin lattiaa.

– Pojat! Eiköhän rupee rengas pitämään?

Seppo Heinonen