Taannoin eräs henkilö puhelimessa hänen kanssaan keskustellessani ilmaisi arkista uskoaan ja kaipuutaan tuon puoleiseen todellisuuteen. Henkilö kertoi rukoilevansa Isä meidän -rukouksen, kun on erityisen hankalaa terveyden tai jonkin muun asian johdosta. Hän jatkoi: ”Tähän rukoukseen minä aina turvani laitan.” Heijastavana kuunteluna vastasin hänelle: ”Se on kuule juuri sitä parasta, mitä me voidaan ihmisinä tehdä – laittaa turvamme rukoukseen.”
Vuosia sitten eräs toinen henkilö kysyi kohdatessamme minulta: ”Kuule Otto, olenko minä sinun mielestäsi jotenkin kummallinen, kun iltaisin keskustelen itsensä Jeesuksen kanssa ennen kuin menen nukkumaan? Keskusteleminen rauhoittaa minua.” Vastasin hänelle: ”Et sinä ole millään tavoin kummallinen, jatka vain keskusteluja, jos ne tuovat sinulle hyvän ja rauhallisen mielen.”
Vuoden 2020 Kirkon nelivuotiskertomuksesta ilmenee, että neljännes suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran viikossa. Puolet suomalaisista rukoilee vähintään kerran vuodessa. Kolmannes suomalaisista kertoo, etteivät he rukoile ollenkaan. Voi olla, että tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana rukoilemisen määrä on lisääntynyt Venäjän Ukrainaan kohdistaman sodan myötä. Kertomuksesta ilmenee, että suomalaisten yleisin rukouksen muoto on sanaton rukous. Sanattomia rukouksia rauhan puolesta on varmasti rukoiltu siellä ja täällä. Näin uskon.
Diakoniatyö on erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten kohtaamista ja auttamista. Kasvotusten kohtaamiset ja keskustelut antavat varmasti merkitystä sekä kohtaajalle että kohdattavalle. Moni vaikea asia muuttuu helpommaksi, kun sen voi jakaa toisen kanssa. Vaikeat asiat eivät välttämättä heti löydä ratkaisuaan, mutta niihin voi saada uutta tarkastelukulmaa ja usein pelkkä asian ulos puhuminen jo auttaa merkittävästi.
Asioiden ja tilanteiden merkitys kasvaa useimmiten korkoa tilanteissa, joissa ihmisinä pääsemme osalliseksi jostain meille tärkeästä asiasta. Tämä korko kertyy merkitystaloudeksi jokaisen meidän kohdallamme. Se on talouden muoto, jonka arvoa emme voi laskennallisesti mitata rahassa. Päivittäisessä tai silloin tällöin tapahtuvassa rukoilemisessa on kysymys juuri tällaisesta merkitystaloudesta. Rukoillessamme pääsemme aina osallisiksi meitä suuremmasta ja vahvemmasta todellisuudesta ja toivosta. Rukoillessamme käymme itsemme ja toinen toisemme kannalta merkityksellisiä keskusteluja. Ja uskon myös Jumalan olevan keskusteluissamme mukana ja kuulolla.
Otto Savolainen
Diakoniajohtaja
Seinäjoen alueseurakunta
