Olemme saaneet kuulla erilaisia nuoriin kohdistuvia leikkaussuunnitelmia, joita Orpon hallitus on päättänyt toteuttaa. Moni nuori on huolestunut jo vallitsevan maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi tulevaisuudesta ja toimeentulosta, eivätkä leikkaussuunnitelmat helpota tilannetta. Lisäksi erään kansanedustajan puheet siitä, että opiskelijat olisivat kiittämätöntä pullamössösukupolvea, saavat minut suorastaan voimaan pahoin.
Nuoriin kohdistuu yhteiskunnassa jo riittävän paljon odotuksia. Heitä tarvitaan veronmaksajiksi, huolehtimaan entisestään kasvavasta ikääntyvien joukosta ja ratkaisemaan ongelmat, joihin heidän vanhempansa eivät ole ratkaisuja keksineet. Syyllistäminen ei leikkauksista tee yhtään sen helpompia niellä.
Muistan itse 90-luvun laman nuorena sen toivottomuuden tunteen, kun näköpiirissä oli vain leikkauksia leikkausten perään. Työllistyminen oli vaikeaa. Työpaikkoja tavoitteli työkokemuksen puutteen omaavien nuorten kanssa, yhä kasvava joukko työttömäksi jääneitä, pitkän työkokemuksen omaavia aikuisia. Ovet eivät auenneet, vaikka kuinka yritti.
Nyt sama näyttää koskettavan oman lapseni ikäpolvea, kun koulutus ja työ eivät kohtaa ja työttömyysluvut alkavat kääntyä nousuun. Joka viikko luemme medioista uutisia siitä, kuinka yt-neuvottelujen tuloksena työntekijöitä irtisanotaan.
Jälleen on valittu leikkausten tie. Leikkauspolitiikkaa on perusteltu velkalaivan kääntämisellä, mutta Orpon hallitus on kuitenkin ottamassa velkaa entiseen tahtiin. Sitä on perusteltu myös nuorten tulevaisuuden pelastamisella, mutta leikkausten kova ydin kohdistuu erityisesti nuoriin.
Rahaa kyllä näyttää löytyvän sen sijaan suurituloisten veronkevennyksiin. Ei siihen, että oikeasti varmistettaisiin jokaisen nuoren jaksaminen sinne tulevaisuuteen asti.
Politiikassa on kyse valinnoista ja niistä arvoista, joiden perusteella ne tehdään. Onko meillä todellakaan varaa jättää yhtäkään nuorta laivan kyydistä? Näillä leikkaustoimilla, matkalle jää valitettavasti liian monta.
Niina Behm
Puheenjohtaja
Seinäjoen Demarit
