Jouluun kuuluvat elämää juhlistavat ja ihmisiä yhdistävät tarinat ja laulut. Jokin niissä herättää koko aistikimaramme eloon. Tarinoiden ja laulujen kautta hiljennymme omiin mietteisiimme, kun taas yhtäältä saatamme päästää laululintumme lentämään ja niin vireiset kuin epävireisetkin soinnut täyttävät ilmatilan.
Toisaalla osa meistä laittaa radion kiinni ja vaihtaa kanavaa. Tänäkin jouluna moni on miettinyt glögikakun sijaan sitä, mistä saada pötyä pöytään ja sähköä lamppuihin. Kenties jouluiset ja sen jälkeiset tarinamme alkavat muuttua selviytymistarinoiksi erilaisten kriisien keskellä.
Kun soihdut sammuvat sähkönkatkaisuvaroitusten jälkeen, elämä näyttää perustarpeidemme kuten ruuan, turvallisen asumisen ja perustoimeentulon merkityksen. Siinä ei välttämättä hyvä tahto lämmitä, kun tilinumero näyttää nollaa ja ruokaa olisi saatava linnunnokkiin ja poikasten olo turvatuksi.
Mennyttä vuotta voisi kuvata sanalla kriisi. Sodat. Taudit. Globaalikriisit ympäristössä, energiassa ja ravitsemuksessa sekä ihmisoikeuksissa. Mielenterveys- ja riippuvuusongelmat, talous- ja velkaongelmat, köyhyys, työttömyys, asunnottomuus, pakolaisuus ja syrjäytyminen. Tässä vain muutamia listattuna.
Tiedämme, että kriisillä tarkoitetaan äkillistä muutosta, kohtalokasta häiriötä, ja että se voidaan nähdä ratkaisevana käänteenä, kiperänä ja vaikeana mahdollisuutena. Kriisit voivat olla kansainvälisiä, kansallisia, alueellisia, paikallisia ja henkilökohtaisia.
Edellä mainitsemani ongelmat ovat todellisia ja monimutkaisia, toisiinsa kytkeytyviä ja niiden ratkaisutkin ovat yleensä epätäydellisiä. Toisinaan on vaikea hahmottaa niiden taustalla vaikuttavia syy- ja seuraussuhteita. Silti se työ on tehtävä, koska mielipiteet johtavat valintoihin ja valinnoilla on seurauksensa. Kriisit paljastavat ihmisten, yhteiskuntien ja organisaatioiden toimintatapoja.
Suomessa perustuslaki ja TSS-sopimus vuodelta 1976 edellyttävät oikeuksien toteutumista ja aktiivisia toimenpiteitä. Ihmisellä on oikeus sosiaaliturvaan ja riittävään elintasoon, koulutukseen, terveyteen ja hyvinvointiin, riittävään ravinnonsaantiin, vaatetukseen ja asumisen tasoon, työhön ja asianmukaisiin työoloihin.
Arjessa oikeuksien julistaminen on helppo nakki, mutta niiden toteuttaminen käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa on mutkikas ja ongelmallinen tehtävä. Siksi tarvitsemme yhteisvastuuta sekä avointa ja suvaitsevaa keskustelua matkalla kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa. Harvoin me yksin ongelmia ratkaisemme.
Kyse on elämän ja elinehtojen ylläpitämisestä ja parantamisesta. Millaisen tarinan jätämme tuleville poikasillemme?
Sonja Meyer-Jokiranta
sosiaalityön opiskelija
