Näkyvyys on pohjalaisen mielenmaiseman ydintä. Koska nähdään kauas, siitä voidaan päätellä, että myös tullaan nähdyksi kaukaa.
Jos tietää, että ollaan esillä, mielellään tulisi olla jotakin näytettävää. Perinteisesti se on Etelä-Pohjanmaalla ollut talo. Entisaikaan kaksfooninkinen, nykyään preeriakartanon kopio talon ympäri kiertävine terasseineen. Autokin kelpaa, ei niin että sitä pyrittäisiin näyttämään, sitä vain sattuu pihassa olemaan V8 avolava ja siinä sitä on tavattu pitää eikä nurkan takana.
Kun ollaan paljon näkyvillä, seuraa myös tarve pitää asioita piilossa. Salattavaa on perinteisesti ollut se, mitä tapahtuu tuvan karteekien takana. Jo ehtoolla vedettiin aikoinaan puoliverhot, salusiinit ikkunan eteen.
Mitä siellä tuvassa sitten tapahtuu? Siellä eletään perheen ja pariskunnan keskinäistä elämää tai makoillaan yksikseen. Se voi olla mukavaa, hiljaista taikka ahdistavan äänetöntä; iloisen vilkasta tai pelottavaa äänten korottamista ennen paluuta takaisin mykkäkouluun. Mykkäkoulu on muuten hauska sana, se kuvaa kuinka hiljaisuutta tehdään, vaietaan kurinalaisesti kuin koulussa ikään. Mykkäkoulu vaatii paljon energiaa ja harjaantumista.
Vanhempien välittömässä kanssakäymisessä lapset kokevat turvallisuutta, mykkäkoulussa lapset aistivat tukahdutetun energian ja ahdistuvat. Mitä tahansa kotona tapahtuukin, sillä on aikaa ja tilaa kasvaa, kun loma-aika koittaa.
Piilossa pitämisen perinteeseen liittyy periaate, ettei meidän asioista puhuta muille. Kynnys hakea apua parisuhteen ongelmiin saattaa olla ylittämätön. Tosin tässä asiassa on paljon vaihtelua ja varsinkin nuorempi sukupolvi etsii apua mutkattomasti. Salassa pitämisen periaate parhaimmillaan suojaa, luo intiimin alueen. Jos intiimiys on suhteesta jo ajat sitten kadonnut, ei sen suojaamisella ole virkaa.
Kun ei muiden tupiin nähdä, voidaan kuvitella, että kaikilla muilla on kaikki hyvin. Hoidetun puutarhan keskellä komeassa talossa asuu onnellinen perhe. Sitä käsitystä vaalimalla voi nostaa omaa häpeän tunnettaan. Ei tarvita muita sanomaan, että häpeäisit nyt edes vähän.
Siispä rohkeasti jakamaan oman elämän keskeneräisyyttä, se yhdistää toisten samoin kokevien kanssa, hiukan toisella lailla kuin trossaaminen.
Jukka Salomäki
perheneuvoja
Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskus
