Mitä sinulle tulee mieleen sanoista nuori ja nuoriso?
Ehkä menopelillään pärryyttävä mopopoika? Bussissa mesoava joukko tyttöjä, jotka kiroilevat kuin merimiehet? Kuulokkeet päässä kulkeva, omaan maailmaansa sulkeutuva zombi?
Niin minullekin. Kaikki he, ihanat he.
Nuorisopsykologina tapaan eri tavoin oirehtivia nuoria. Osa on masentuneita, osa ahdistuneita, osa ei tiedä, mikä on, mutta elämä ei vain suju niin kuin haluaisi.
Eräs nuori sanoi osuvasti: “Musta tuntuu, että mulla on vain yksi ongelma, ja se on mun elämä.”
Oletko koskaan ollut suuren tuntemattoman edessä? Rakkauden, sairauden, muuton tai kuoleman? Minusta kaikkein raskainta on se, kun tietää tulevien tapahtumien muuttavan elämänsä, mutta ei vielä tiedä mitä tulee käymään.
Tässä tilanteessa nuoret elävät koko ajan. Alinomaa tehdään valintoja - koulutus ja ammatti, asuinpaikka, kaveripiiri, parisuhde - ja jatkuvuus on vähäistä.
Vastaanotollani poikkeuksetta puhumme asioista, joita nuoren elämään on sattunut. Pyrimme löytämään tunteille juuria eri ikävaiheiden kehityksestä, joskus ylisukupolvisistakin kokemuksista. Tarkoituksena on omia tunteita ja tarpeita ymmärtämällä saada aikaan kokemus siitä, että nuori hallitsee elämäänsä.
Nuoruus on ihanaa, vaikeaa ja tärkeää aikaa. Yhtä aikaa rakennetaan itsetuntoa, itseluottamusta, tulevaisuudenuskoa ja sosiaalisia taitoja. Se kaikki tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Kukapa meistä nuorena osaisi, kun vasta opetellaan?
Harmillisen yleisesti tänä päivänä opettelu ei suju. Erehdytään, vaikkapa sosiaalisissa suhteissa kuten nuoruuteen kuuluu. Mutta erehdyksen jälkeen vetäydytäänkin omaan kuoreen ja ruudun taa ”koska mä en osaa olla ihmisten kanssa”.
Ei kuulukaan osata. Olet nuori, opettelet.
Epämiellyttäviä kokemuksia tarvitaan kaikkien taitojen kehittymiseen. Kävelemään opetteleva muksahtaa usein, samoin luisteleva. Ensi kertaa hiihtävällä tai juoksevalla on hiki ja happi loppuu, lihaksiin sattuu.
Mitä sanoisit sille pelikoneensa luo uppoutuneelle nuorelle, joka kokee olevansa sosiaalisesti taidoton? Älä vanhempana ainakaan sano, että kun mun lapsi ei oikein tykkää olla ihmisten kanssa.
Sano, että sinä osaat. Ja jos et osaa, niin opit kyllä, nyt mennään. Kävelemään, luistelemaan, kahvittelemaan, mopoa rassaamaan, mummolaan, joulutorille, lomareissulle.
Mennään!
Henna Helmi Heinonen
psykologi, kirjailija, äiti
