Kulunut talvi on ollut hieno kaikille meille, jotka rakastamme retkeilyä ja talviliikuntaa lumen ja jään kuorruttamassa luonnossa.
Omaa rauhaa ja kauniita maisemia on löytynyt. Erityisesti suuret nevat ovat olleet minulle luonnonystävänä tärkeitä, koska niillä olen voinut kokea vielä säilynyttä alkuperäisluontoa.
Kylmien talvien jatkuminen on epävarmaa, koska ilmastomme muuttuu. Tarmokkaat toimet päästöjen vähentämiseksi ovat välttämättömiä. Ilmastoamme lämmittävää hiiltä pitäisi saada sitoutumaan nykyistä enemmän sekä metsiin että soihin.
Luonnontilaisten soiden arvo hiilivarastoina on huikea ja ojitetutkin suot voitaisiin muuttaa hiiltä sitoviksi ojikkoja tukkimalla. Samalla vähenisi vesistöihin valuvien ravinteiden määrä ja kiintoaines pysyisi suolla. Soiden palauttamista luonnontilaisen kaltaisiksi kutsutaan niiden ennallistamiseksi. Tämän luonnonhoitotyön myötä syntyisi myös työpaikkoja.
Soiden merkitystä ilmaston, vesistöjen ja suolajiston näkökulmasta ei ole aina ymmärretty. Tuntuu uskomattomalta, että esimerkiksi 1970-luvulla suunniteltiin Seinäjoen seudun suurkaatopaikkaa kaupunkimme kupeessa olevalle Paukanevalle. Nythän suo on tuhansien seinäjokelaisten suosima virkistysalue ja suurelta osin se on myös rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.
Kasvava Seinäjoki tarvitsisi myös muita laajoja retki- ja suoluontokohteita, jossa olisi omat kolkkansa ohjatulle retkeilylle, vapaammalle kulkemiselle ja tiukemmin suojelluille rajoitusalueille. Vastaus tarpeeseen voisi löytyä kaupunkialueemme eteläpuolelta, Sahanneva-Honkaneva-Karvasuo -suokokonaisuuden alueelta.
Seinäjoen kaupunki on merkittävä maanomistaja Sahannevalla. Siellä kaupunki on suojellut ja ennallistanut omistamiaan alueita kiitettävällä tavalla. Sahanneva sopii parhaiten ohjattuun retkeilyyn ja luontoliikuntaan. Honkaneva taas on miltei kokonaan valtion omistamaa soidensuojelualuetta, jolla pääpaino säilynee suoluonnon suojelussa.
Suoyhdistymän suurin ja upein osa on Karvasuo. Sen kohtalosta on väännetty kättä menneinä vuosina, mutta nyt tämän suursuon tulevaisuus näyttää lupaavalta. Pohjois-Karjalasta ponnistava Osuuskunta Lumimuutos osti Karvasuolta viime vuonna vajaat kolmesataa hehtaaria suota ja ne alueet on nyt suojeltu.
Osuuskunta tulee ennallistamaan omistamiaan alueita ja on myös sopinut suolinnustolle haitallisten vieraslajien poistosta paikallisen metsästysseura kanssa. Aika näyttää millainen kokonaisuus Karvasuon ympärille tulevina vuosina muodostuu, kun myös alueemme ELY-keskus hankkii alueelta maata suojelutarkoitukseen.
Yksi vaihtoehto voisi olla ns. ICCA -alue, jolla tarkoitetaan paikallisyhteisölle tärkeää suojelualuetta. Status on kansainvälisesti tunnettu ja se toisi myös kaivattua lisäarvoa suoluontomme helmelle.
Mutta jotakin huolestuttavaakin Karvasuon suunnasta kuuluu. Seinäjoen kaupunki aikoo laajentaa Pirttikorven maankäsittelyaluetta Karvasuon pohjoisreunalla. Maa-aineksia on tarkoitus kasata parinkymmenen hehtaarin alueelle siten, että suolla olisi lopulta joutomaata kahdenkymmenen metrin paksuudelta.
Avonaisessa suomaisemassa penkat näkyisivät kauas Karvasuolle ja Honkanevalle. Ei kuulosta hyvältä ajatukselta.
Itse ajattelen, että nämä suunnitelmat pitäisi haudata samaan paikkaan, minne Paukanevan suurkaatopaikan luonnoksetkin aikoinaan kuopattiin.
Hannu Tuomisto
biologi ja luonnonsuojelija, Seinäjoki
Osk. Lumimuutoksen Karvasuo-asiantuntija
