Tämän vuoden asuntomessuilla Naantalissa erityispiirteenä on tonttien luonnonmukaisuus: puustoa on säästetty ja peruskalliotakaan ei ole räjäytetty pois, vaan kallio on näkyvissä maan pinnalla. Mahdollisia notkelmia ei ole peitetty täytemaalla laajoja nurmikoita varten.
Parin vuoden ajan etenkin pääkaupunkiseudulla ovat päässeet suosioon niittymäiset pihat. Eräs puutarhayritys on jopa keskittynyt niittypihojen rakentamiseen ja palveluista on kova kysyntä. Toki firma istuttaa pihoihin myös puita, pensaita ja kukkaryhmiä, mutta enää harvemmin se perustaa nurmikoita.
Etelä-Pohjanmaallakin on alettu suosia niittypihoja varsinkin vapaa-ajan asuntojen pihamailla. Ei ihme. Niittypihat ovat huoltovapaita ja suosivat pölyttäviä hyönteisiä, kuten mehiläisiä. Ei edes tarvitse rakentaa tv:ssäkin mainostettua hyönteishotellia.
Niittypihan muodostumista voi edistää siirtämällä sinne luonnosta keväällä ja alkukesästä tarpeeksi suurissa juuripaakuissa luonnonkasveja, esimerkiksi tienvarsipenkoista päivänkakkaroita, kissankelloja ja muita mukavia tuttuja kasveja.
Keväällä niitylle voi sirotella muitakin kukkien siemeniä, vaikkapa ruiskaunokkien. Kovasti leviävät lajit, kuten punainen mäkitervakko, tosin peittävät muutamassa vuodessa elintilan muilta kasveilta.
Niittypihaa voi rakentaa pikkuhiljaa usean vuoden ajan. Se kyllä hoitaa itseään. Mahdollisen niittypihan voi kuitenkin tuhota kerralla ruohonleikkuukoneella.
Sotien jälkeen rakennettujen rintamamiestalojen tonteilla oli kaksi pääelementtiä: ryytimaa ja nurmikko. Nurmikoita reunustivat kukkapenkit ja tontin rajalla oli yleensä kuusiaitaa.
Ryytimaassa kasvatettiin perunoita, porkkanoita, punajuuria, sipuleita ja muita kasviksia omaan käyttöön.Omavaraisuutta suosittiin myös talven varalta.
Seppo Heinonen
niittypihan isäntä
