Seinäjoen Keskustori on noussut otsikoihin pitkin kevättä. Moni asia tuntuu olevan hullusti. Ohjelmaa nyt ainakin tuntuu olevan liian vähän, se on vääränlaista ja sitä tarjotaan väärään aikaan eikä esiintymisestradin kanssakaan ole ollut helppoa.
Vaikka eteenpäin kannattaa aina katsoa, suosittelen vilkaisemaan myös historiaa. Vuonna 1638 Suomessa määrätyn toripakon myötä kaiken kaupankäynnin tuli tapahtua torilla, kaupunkikohtaisesti määrättyinä tori- ja markkinapäivinä.
Pakko ei varmasti ole se oikea ratkaisu, mutta voisiko yleisen kuukausittaisen markkinapäivän sijaan kokeilla kunnianhimoisempia teemapäiviä? Esimerkkinä vaikka kukkatoria alkukesän parhaaseen sesonkiaikaan tai laajempaa pientuottajien toripäivää, jonne Rekon toimintaan hurmaantuneet kuluttajat varmasti löytäisivät.
Monista kotimaan kaupungeista kaikuu myös tasaisesti iloisia iltatoriuutisia, tämä voisi olla kokeilemisen arvoista myös meidän kaupungissa.
Tai sitten sieltä kaukaa historiasta elvytettäisiin kaupungin tiedonantojen lukemisen perinne. Mitä veikkaatte, kauanko menisi, että elettäisiin uuden väittely- ja keskustelukulttuurin ensiaskeleita torillamme?
Uuden oppiminen harvoin on sprinttimatka, vaan ennemminkin toistoja vaativa pitkän matkan harjoitus. Se ei tarkoita sitä, etteikö joka toistolla oltaisi tosissaan. Se tarkoittaa sitä, että hyväkään tekeminen ei aina heti tavoita haluttua kohdettaan. Eturivin ykkösartistin buukkaaminen saattaa tuoda hetkellisen piikin kävijämääriin, mutta samalla se tyhjentää yleensä myös budjetin.
Mikä meidät lopulta sinne torille ensisijaisesti vetää? Väittäisin, että tärkeintä on muut ihmiset. Istuvat he sitten torikahvilan pöytien ääressä, käyskentelevät pitkin toria tai pitävät yllä paikallista toriparlamenttia puistonpenkeillä. Ohjelma on usein se kiva lisä, pieni töytäisy ja hyvä tekosyy lähteä torin suuntaan. Ohjelma, jonka tarjosi kenties katusoittaja, kuoro tai se paikallinen bändi, soi taustamusiikkina ihmisten kohtaamisille.
Pysyvämpi suunta vaatii malttia, tasamatkan taivallusta. Etenkin kesätorin tapauksessa uskon puhtaaseen mukavuuteen. Mukavaa tarjottavaa, mukavissa puitteissa. Pienimuotoista ja mielenkiintoista ohjelmatarjontaa. Oivalluksia ja herkällä korvalla yleisön kuuntelemista. Tulevaisuuden luotaamista ja haistelua. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onnistuessaan tie kestävään onneen.
Annukka Heinämäki
markkinointipäällikkö, Selmu ry
