Kolumnit

Vanhoja fanituksiaan ei tule nolostella

Kuva: Tomi Kosonen
  • Epari

Kesällä 1984 se iski. Fanitus. Näin Dingon Helsingin Kaivopuiston konsertissa eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.

Kahdeksankymmentäluku oli Suomirockin kulta-aikaa. Varsinkin kun sitä pääsi elämään tunteella mukana. Tähtihetkiä oli muun muassa Hanoi Rocksin konsertti Helsingin Kulttuuritalolla. Siellä me ala-asteikäiset tytöt istuimme takarivissä vaaleanpunaisissa villapaidoissamme ja pidättelimme itkua hiljattain traagisesti menehtyneen rumpali Razzlen muistolle.

Fanitukseen kuului myös keikkojen ulkopuolisia tähtihetkiä. Eräskin pakkaspäivä tuli vietettyä Helsingin Pitäjänmäellä Takomo studion ulkopuolella Dingon äänittäessä Kerjäläisten valtakuntaa. Palkintona tästä oli pääsy yhtyeen tupakkatauon aikana fanikuvaan, josta kopiota itselleni en toki koskaan onnistunut saamaan toisen fanin filmirullalta.

Aina ulkomaalaisten artistien konserttien lähestyessä alkoivat spekulaatiot mahdollisesta lentopäivästä meidänkin pohjoishelsinkiläisessä koulussamme liikkua. Lentoaikoja selviteltiin lankapuhelimella, todennäköisyyksiä arvuuteltiin ja joskus tehtiin turhia reissuja Helsinki-Vantaalle.

Kovassa nousukiidossa olleen amerikkalaisen Mötley Cruen kohdalla kuitenkin onnisti. Ystäväni Sannan kanssa päätettiin lintsata koko todennäköinen saapumispäivä.

Matkustimme bussilla Kehä III:n varteen, liftasimme ensimmäistä kertaa elämässämme ja saavuimme onneksemme ajoissa Helsinki-Vantaalle. Koko bändi nähtiin lähietäisyydeltä ja rumpali Tommy Leen nimmari oli hetken aarteista suurin.

Kun yhtye myöhemmin nousi silmiemme edessä Helsingin jäähallin lavalle, olivathan he vähän tutumpia kuin vain Music Televisionin videoilta nähtyinä.

Viime joulukuussa sain seurata sivusta tämän hetken kenties kuumimmin fanitetun suomalaisyhtyeen Blind Channelin keikkaa Rytmikorjaamolla. Bändistä välittyi energinen tekemisen palo, mutta sydämeni pakahtui yleisöstä. Näistä nuorista kenties oman fanittamisensa ensimetreillä.

Jokaiselle sukupolvelle haluaisin lopuksi muistuttaa, että vanhoja fanituksiaan ei tule nolostella tai hävetä. Nehän vain todistavat, että ihminen kykenee suhtautumaan intohimoisesti elämään.

Annukka Heinämäki

markkinointipäällikkö

Selmu

Jokaiselle sukupolvelle haluaisin lopuksi muistuttaa, että vanhoja fanituksiaan ei tule nolostella tai hävetä. Nehän vain todistavat, että ihminen kykenee suhtautumaan intohimoisesti elämään.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka