Se tuli meille marraskuussa vuonna 2004, ja eli yhtenä perheemme jäsenenä lähes 18 vuotta. Sen isä oli amerikkalainen, äiti nurmoolainen.
Se oli rodultaan kääpiövillakoira ja väriltään vaalean ruskea. Sen nimi oli virallisesti Villanellen Saint Candalf, kutsumanimeltään Onni. Siitä tuli heti ensimmäisistä päivistä lähtien perheemme uskollinen lemmikki ja täysivaltainen jäsen. En olisi ikinä uskonut, että koira voi saada olemassaolollaan aikaan niin paljon iloa ja riemua. Onni toi aivan uutta vauhtia ja säpinää Mittakepintielle.
Onni oli kaikkien ystävä, se oli aina hyvällä tuulella ja tuli kotiin tultaessa häntä iloisesti heiluen vastaan. Töihin tai kouluun lähtiessä Onni jäi pää kallellaan ja haikeana katselemaan perään. Se haluaisi olla kaikessa mukana. Se eli mukana kaikki perheemme ilot ja surut, osallistui lasten urheiluleireille, harjoituksiiin, peleihin ja perhejuhliin. Onni oli vaalipäällikköni ja vahvin tukijani kaikissa käymissäni eduskunta- ja kuntavaaleissa. Se oli lohduttajani, kun asiat menivät huonosti. Yhteiset päivittäiset lenkit Hallilanvuorella puhdistivat sekä ruumiin että sielun.
Kun kuuden vuoden ajan kirjoitin viikottain kolumneja toiseen kaupunkilehteen, Onnin kuva koko ajan oman kuvani tilalla, joku kysyi miksi? Vastasin, että isäntä ja koira muuttuvat vuosien myötä samannäköisiksi. On aivan sama kumpi meistä on kuvassa.
Toukokuun 25. päivänä tuli Onnin vuoro lähteä. Se aamu oli yksi elämäni raskaimmista. Lohdullista siinä oli se, että Onni sai elää pitkän ja antoisan elämän perheemme uskollisena ja täysvaltaisena jäsenenä. Seuraavana aamuna herätessä tuntui todella pahalta, kun tuttu tassuttelija ei tullutkaan toivottamaan hyvää huomenta ”hännänheilutuksellaan”. Oli tosi tyhjä ja hyvin surullinen olo.
Nyt Onnin maalliset jäännökset tervehtivät meitä tuhkauurnassa takan reunalla.
Vain vanha panta on nyt hyllyssäin
Ja nurkkaan jäänyt kupponen on vain
Kysyt: miksi olen onneton
Vastaan sulle: ONNI poissa on
Se päässyt on jo tiensä päätökseen
Ei enää kuulu ropse askeleen
ONNI muilla laitumilla käy
Missä huolta murhetta ei näy
Se reiluin kumppaneista ollut on ja siksi sanonkin
Sä ystävä oot vailla vertaa
Ja ONNIN ymmärtävän kaiken aina huomasin
Sen silmistä sen näin niin monen monta kertaa
Erkki Valtamäki
