Viikko sitten saavuin ensimmäistä kertaa Suomeen. Pääsin viikoksi Epariin tutustumaan täkäläiseen toimitustyöhön. Sain heti haastatella tänne muuttaneita ja kirjoittaa ison jutun.
Olen 18-vuotias ranskalainen. Viime vuonna olin vaihto-oppilaana Brasiliassa. Tässä kolumnissa kerron joistakin näiden kolmen maan kulttuurieroista.
Talvella Suomeen tulo oli minulle erittäin eksoottista. Täällä täytyy kävellä ulkona hyvin hitaasti, ettei kaadu, sillä tiet ovat jatkuvasti jäisiä ja erittäin liukkaita. Se on erikoista.
En ole ennen nähnyt näin paljon lunta. Kokeilin lumitöiden tekemistä. Se oli hauskaa. Sen sijaan avannossa käyminen oli kamalaa. En mene niin kylmään veteen enää ikinä. Avannon jälkeinen 90-asteinen saunakin oli ikävä kokemus. Lämmin palju oli paljon miellyttävämpi.
Ranskassa asun Lyonin lähellä. Talvisin meillä on parina päivänä vuodessa muutama senttimetri lunta. Silloin liikenne pysähtyy ja monet jäävät tekemään töitä kotiin. Koulubussit eivät kulje eikä koulua ole.
Sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenajat ovat käänteiset. Kun Suomessa joulua vietetään lumen alla, Brasiliassa lämpötila voi hyvin olla +40 astetta.
Yksi huomioni liittyy liikennekäyttäytymiseen. Suomalaiset jalankulkijat todella kunnioittavat liikennevaloja. Jos Ranskassa tai Brasiliassa valot ovat punaisia, mutta autoja ei näy, ihmiset kyllä ylittävät kadun.
Huonoja autonkuljettajia on näköjään kaikkialla. Ranskassa me sanomme heitä pariisilaisiksi, koska sikäläisten ajotyyli on usein kauhea.
Ruokaan ja ruokailuun liittyvät erot ovat maiden välillä suuria. Ranskalaisena ateriat ovat minulle erittäin tärkeitä. Syömme kolme suurta ateriaa päivässä, jotka valmistetaan pääosin samana päivänä. Viikonloppuna syömme kaikki ateriat kotona. Ruokailu nähdään seurusteluna ja jakamisen hetkenä. Ruokahetki voikin kestää tunteja.
Brasiliassa ihmiset syövät pienempiä määriä, mutta useammin. Useimmat syövät 4-5 ateriaa päivässä. Se tuntui minusta tiheältä tahdilta.
Alueella, jossa asuin, lounas perustuu pääasiassa valkoisiin papuihin, riisiin ja lihaan. Brasilialaiset ovat hyvin perhekeskeisiä ja järjestävät säännöllisesti yhteisiä aterioita. Ruokaa otetaan buffetpöydästä ja jokainen menee ruokailemaan minne haluaa.
Suomessa ruokailu on enemmän energiavarastojen täyttämistä. Perheenjäsenet syövät eri aikoihin ja jopa eri ruokia. Ruokaa ei valmisteta joka päivä. Ylijäämäruokaa voi hyvin lämmittää mikrossa seuraavana päivänä. Aikuisena voisinkin muuttaa Suomeen vain siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä ruokaa joka päivä.
Suomalainen ruokakulttuuri on kuitenkin ollut mielenkiintoista. Pidän täällä melkein kaikesta, paitsi salmiakista, lakritsista ja mämmistä. Erityisen paljon rakastan korvapuusteja!
Ranskan, Brasilian ja Suomen erot ovat selkeitä niin ruokailussa kuin muussakin arjessa. Aion jatkaa matkustamista löytääkseni uusia kulttuureja, maita ja makuja. Näkemiin Suomi!
Anawenn Duband-Georgelin
opiskelija, matkailija
