Epari

Mallaskosken kiinteistö edusti Seinäjoen vanhaa teollisuusrakentamista parhaimmillaan – Kaupunginhallitus päätti purkaa rakennukset äänin 6–5

Mallaskosken tuotantolaitokset kohosivat Seinäjoen törmällä. 40-luvun lopulta peräisin oleva kuva on otettu vesitornin huipulta.
Mallaskosken tuotantolaitokset kohosivat Seinäjoen törmällä. 40-luvun lopulta peräisin oleva kuva on otettu vesitornin huipulta.
Kuva: Seinäjoen museoiden kuva-arkisto, Olavi Laihon kokoelma
  • Raimo Hautanen

Mallaskoski

Seinäjoella olutta valmisti 1920–60-luvuilla Mallaskosken Tehtaat Oy. Näyttävä kiinteistö päätettiin purkaa vuonna 1984 liian huonokuntoisena.

Vuonna 1999 samalle paikalle perustettu uusi panimo sai vanhan panimon kehittämän perinnehiivan käyttöönsä HY:n bioteknologian laitokselta.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Olisimme halunneet, että tilat kunnostetaan esimerkiksi taidemuseokäyttöön, mutta jäimme vähemmistöön
Raimo Joronen

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tyhjiksi jääneet Mallaskosken kiinteistöt olivat parikymmentä vuotta monenlaisessa käytössä. Ajan mittaan rakennusten kunto huononi. Kaupunki sai rakennuslautakunnalta useita huomautuksia tilojen kunnosta. Jopa uhkasakkoja asetettiin.

Keväällä 1983 Seinäjoen kaupunginhallitus päätti äänin 6–5 purkaa Mallaskosken rakennukset. Hallitus oli käynyt paikan päällä tutustumassa tiloihin ja todennut ne korjauskelvottomiksi.

– Mallaskosken kiinteistö edusti Seinäjoen vanhaa teollisuusrakentamista parhaimmillaan. Olisimme halunneet, että tilat kunnostetaan esimerkiksi taidemuseokäyttöön, mutta jäimme vähemmistöön, kertoo rakennusneuvos Raimo Joronen. Hän istui tuolloin kaupunginhallituksessa.

Hallituksen enemmistö kannatti purkamista. Vastaan äänestivät Jorosen lisäksi Rauha Maijala, Raili Mäkelä, Tuomas Marttila ja Seppo Katila.

-Mallaskosken rakennusten kunnostamista pidettiin kohtuuttoman kalliina. Rakennuksilla oli hyvät perustukset korkealla ja kuivalla joentörmällä. Kyllä niistä olisi käyttökelpoiset tilat saanut, Raimo Joronen toteaa.

Raimo Joronen muistaa olleensa urakoimassa tehtaan lisärakennusta joenrantaan vuonna 1957.

– Mielestäni käyttökelpoiset, vanhat rakennukset pitää säästää. Seinäjoella on ajettu samanlaisia purkuhankkeita muun muassa Rautatieläisten talolle ja vanhalle vesitornille. Onneksi Petri Pihlajaniemi pelasti Rautatieläistentalon ja siinä on nyt upea Hotelli Alma.

– Vesitornin korjaamiseksi saatiin valtion rahaa ja sekin säästyi.

– Olen seurannut pettyneenä Vesitornin alueella olevan Myllysillan kohtaloa. Kaunis, alueelle istuva puusilta korvataan metallisillalla. Myllysilta pitää rakentaa samanlaiseksi kuin se oli ja kesti muistini mukaan ainakin 75 vuotta, Joronen huokaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rakennusneuvos Raimo Joronen oli äänestämässä Mallaskosken säilyttämisen puolesta. Taustalla Mallaskosken nykyinen puusilta.
Kuva: Raimo Hautanen

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Jos rakennuksia ei olisi purettu, näkymä tieltä vahnan vesitornin kohdalta olisi tämä.
Kuva: Seinäjoen museoiden kuva-arkisto, Olavi Laihon kokoelma

Olut kuohuu yhä

Mallaskosken juomateollisuus sai alkunsa jo vuonna 1921. Tuolloin Johannes Wallenius aloitti limonadin valmistuksen Jerikontiellä olleessa Hautakankaan Maijan pesutuvassa.

Vuonna 1929 Wallenius rakennutti Seinäjoen koskenniskalle jykevän virvoitusjuomatehtaan. Tehtaan suunnittelivat Wallenius ja rakennusmestari Jalo Rohunen. Yrityksen nimeksi tuli Mallaskosken Tehtaat Oy.

Tehtaan valmistuessa elettiin vielä kieltolain aikaa. Tuotannossa oli tästä syystä vain virvoitusjuomia ja mietoja mallasjuomia. Kieltolaki äänestettiin kumoon 1932. Mallaskosken tuotantoon tuli nyt II- ja III-veroluokan oluita, joiden tuotemerkkinä oli Kuohu.

– Vuosikymmenet Mallaskosken Tehtaat Oy oli maakunnan huomatuimpia panimoteollisuuden yrittäjiä. Tehtaan vuosituotanto oli 1940-luvun lopulla noussut niin valtavaksi, että olutta myytiin noin 4 miljoonaa pulloa, talouskaljaa 200 000 litraa ja virvoitusjuomia 1,5 miljoonaa pulloa. Tehtaan tuotteista suosituin oli Kuohu-olut, kirjoittaa paikallishistorioitsija Aki Mäki teoksessaan Kauppa kävi jotta pirellä piti.

Kovan kilpailun puristuksessa tehdas myytiin 1960-luvun puolivälissä vaasalaiselle Panimo Oy Bockille. Mallaskosken hanat suljettiin kuitenkin varsin pian, ja panimotoiminta keskitettiin Vaasaan.

Mallaskosken vanhat panimorakennukset purettiin 1980-luvulla. Perinteitä huokuvalle tontille nousi uusi ja ajanmukainen panimo- ja ravintolarakennus. Siinä aloitti vuonna 1997 nykyinen olutpanimo Oy Mallaskoski Ab. Tehtaanjohtajana toimii panimomestari Jyri Ojaluoma.

Tuotanto jatkuu edelleen samalla paikalla, samaa perinnehiivaa käyttäen ja ensiluokkaisen käsityöläisyyden voimin.

Viime vuonna 100-vuotisjuhliaan viettänyt Mallaskosken panimo toi samalla markkinoille uutuusoluen. Juhlaolut on nimetty panimolla ahkeroineen Tiltu-hevosen mukaan.

Hevoset olivat ensimmäisinä vuosikymmeninä tärkeässä roolissa, kun oluita kuljetettiin pitkin pitäjää asiakkaille. Talvella olut kulki reen ja kesällä hevoskärryn kyydissä. Panimo sai hevosia sotasaaliina Neuvostoliitolta.

Jutun pääkuvassa sisäpihalla seisoo mahdollisesti juuri Tiltu, joka oli tumma suomenhevonen. Sen lisäksi Mallaskoskella ovat työskennelleet ainakin Jehu- ja Urpo-nimiset suomenhevoset.

Mallaskosken rakennusten kunnostamista pidettiin kohtuuttoman kalliina. Rakennuksilla oli hyvät perustukset korkealla ja kuivalla joentörmällä. Kyllä niistä olisi käyttökelpoiset tilat saanut.
Raimo Joronen
Mallaskosken tehdasalueeseen voi tutustua enää vain valokuvien välityksellä.
Kuva: Seinäjoen museoiden kuva-arkisto, Olavi Laihon kokoelma

Kommentti

Mallaskoskelle ei tullut koskaan taidemuseota

Keväällä 1984 Pohjalainen Taiteilijaliitto ja Seinäjoen taideyhdistys tarjosivat Seinäjoen kaupungille kokoelmiaan, jos niille löydettäisiin kunnolliset tilat.

Julkisuudessa käynnistyi vilkas keskustelu taidemuseon tarpeellisuudesta. Museota kaavailtiin muiden muassa maanviljelysseuran taloon, Sahalankadun Kaarakan taloon ja Mallaskoskelle.

Priimakuntoinen maanviljelysseuran talo purettiin kauppakeskus Epstorin tieltä. Kaarakan talo on toistaiseksi pystyssä. Mallaskosken kiinteistöt joutuivat nekin jyrän alle.

Taiteilijajärjestöjen kokoelmat ovat löytäneet kodit naapuripitäjien museoista. Taidemuseo odottaa edelleen tuloaan. Kaupungissa asuu useita ikääntyviä taiteilijoita, joiden teokset ovat vailla sijoituspaikkaa.

Maakuntatalon vuoro?

Seuraavaksi Seinäjoella on liipaisimella Maakuntatalo. Muutosta luvataan myös Keskuskadulle, Vaasantalon ja Seurahuoneen keskelle, minne on ilmoitettu kohoaviksi 8–9-kerroksisia taloja.

Jyhkeän Vaasantalon suunnitteli niin ikään Seinäjoen Piirisairaalan suunnitellut Axel Mörne. Karamellimaisen kaunis Seurahuone taasen on Matti Visannin käsialaa. Katukuva tulee muuttumaan noilla main radikaalisti.

Arkkitehti Touko Saari (1928–2007) toimi Seinäjoella kaupunginarkkitehtinä viitisen vuotta. Hän pääsi toteuttamaan Aalto-keskuksen rakentumista. Huomattavimpia Saaren itse Seinäjoelle suunnittelemia rakennuksia on entinen kauppaopisto. Senkin purkua suunnitellaan.

Valitettavan usein kasvavien kaupunkien ja kuntien kaavoituspolitiikka on lyhytnäköistä. Kaupunkikuvan kokonaisuutta ja ajallista kerrostumaa ei ajatella.

Pitäisi miettiä, mitä tuleville sukupolville säilytetään.

Raimo Hautanen

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka