Kolumni: Koko kylä kasvattaa

Otsikoihin viime aikoina nousseet kiusaamis- ja väkivaltatapaukset järkyttävät meitä kaikkia. Miksi lapset ja nuoret satuttavat toisiaan? Miksi tapauksia vielä kuvataan ja levitetään somessa?

Lapsi on keskenkasvuinen ja tarvitsee kasvunsa tueksi meitä kaikkia. Siksi meidän kaikkien täytyy kasvattaa. Me kaikki nimittäin näytämme esimerkkiä, miten toisia kohdellaan.

Kodeissa opetetaan, kuinka toisista ihmisistä puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan. Kaikki eivät ole samanlaisia: toinen lapsi tarvitsee enemmän ohjausta kuin toinen.

Varhaiskasvatuksessa täydennetään kotien perustusta: puututaan, kun lapsi ottaa lelun toisen kädestä tai tönäisee toista. Opetellaan leikkimään sovussa pareittain ja ryhmässä.

Koulussa sitten jatketaan: ryhmäytetään, opetellaan sopimista, keskustellaan, sovitaan ja sanellaan sääntöjä, kuinka toisten kanssa ollaan. Selvitellään riitoja joka päivä. Puututaan kiusaamiseen. Vahditaan ja valvotaan. Kiusaajat osaavat kyllä toimia salassa; kannustetaan lapsia ja nuoria kertomaan aikuiselle näkemästään.

Harrastuksissa täydennetään tätä kaikkea. Ethän ole se vanhempi, joka arvostelet toisen lapsen suorituksia ja ethän huutele kentän laidalta ilkeyksiä? Olethan se vanhempi, joka luot yhteishenkeä ja kehut omaa ja toisen lasta? Tuleehan suustasi useammin ”hyvin tehty” kuin se vastakkainen?

Meitä aivan kaikkia tarvitaan ohjaamaan lasta ja nuorta kunnioittamaan toisia ihmisiä. Sitä vastuuta ei voi sysätä yhdellekään toiselle, sillä se tehtävä on meidän ihan kaikkien.

Hyväksymmehän me vanhempina sen, että meidän omaa lastamme ojennetaan? Se on useimmiten hänen omaksi parhaakseen.

Lapsen ja nuoren tie toisen kunnioittamiseen on vielä kesken, mutta niin se on usein meillä aikuisillakin.

Kati Nummensalo

luokanopettaja, kaupunginvaltuutettu