Kolumni: Älä sentään suutele!

Poski poskea vasten, hento parransänki kutittaa, pehmeät huulet pyyhkivät toisia.

Käsiote, sormet limittyvät toisiinsa, lämmittävät.

Halaus, oikein tukeva halaus, taputus olkapäälle.

Hiusten pörrötys, ohimenevä kosketus, tungos metrossa.

Leveä, onnellinen hymy.

Mitä kaikkea meiltä onkaan jäänyt viime vuoden aikana kokematta!

Hyvä tapa testata vieraantumista normaalielämästä on katsoa muutaman vuoden takaisia elokuvia ja sarjoja. Auts, miten varomattomasti George Clooney kätteleekään liikekumppania, ilman käsidesiä!

Aivan värisyttää, kun Monica sairastaa Frendeissä flunssaa ja heittelee räkäpaperit pitkin pöytiä.

Jotkut hurjapäät jopa suutelevat ensitreffeillä! Huh, kai olette ensin käyneet koronatestissä?

Huvituksen lisäksi reaktiot tavalliseen talletettuun elämään myös paljastavat jotain karumpaa: sen, mitä kaikkea kasvavat lapset ja nuoret jäävät tällä hetkellä paitsi.

Millainen on teini-ikä ilman ensisuudelmaa? Urheilu-ura ilman kilpailuja?

Entä miten ihmiset kokee koronakeväänä syntynyt lapsi, joka todistaa kasvojen sijaan suojamaskeja?

Aivotutkija Minna Huotilainen kutsuu osuvasti eristäytymistä aivojen puutostilaksi. Aivomme ovat luonnostaan virittyneet tulkitsemaan muilta saamiamme pieniä viestejä, joita saamme korona-aikana huomattavasti tavallista vähemmän. Kun tiedetään, että lapsuudessa ja nuoruudessa aivojen kehitys on erityisen nopeaa ja tärkeää, on helppoa vetää johtopäätös: eletään merkittäviä aikoja.

Meidän pitää alkaa katsoa koronan yli. Nuoruus on muutenkin lyhyt aika opetella valtava määrä taitoja loppuikää varten. Korona on kutistanut nuoruutta entisestään ja kello tikittää koko ajan. Ei ole aikaa odotella.

On jo kiireen vilkkaa suunniteltava koronan jälkeistä aikaa siten, että paluu arkeen tulee olemaan nopea ja täydellinen. Nykytilanne on edelleen otettava vakavasti, mutta rajoitustoimien rinnalle tarvitaan selkeä visio siitä, miten korjataan vuoden – tai vuosien – eristäytymisen jättämät jäljet.

Tarvitaan visio siitä, miten annetaan taas toisillemme hymyt, halaukset, pörrötykset. Ja suudelmat, pitkät ja huolettomat.

Yhtään sukupolvea ei saa korona meiltä hukata. Ne ovat kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä.

Henna Helmi Heinonen

MLL Seinäjoen puheenjohtaja, psykologi ja kirjailija