Kolumni: Avaruuden pääkaupungin epäavarimmat kohdat

Avaruuden pääkaupungissamme on muutama kohta, joita ei voi erityisen avariksi väittää.

Katajalaaksosta tullessa avaruus loppuu ensimmäisen kerran Joupinmutkassa, jonka infrastruktuuri haastaa sisäisen tienrakennusinsinöörini joka kerta.

Joupinmutkasta keskustaa kohti autoilu on kuin keskivaikea tietokonepeli. Menomatkalla vaikein kohta on T-risteys, josta on näkymä ruosteisella teräksellä koristeltuun oppilaitokseen. Sitä pytinkiä on tullut tänäänkin katseltua tuulilasin takaa pitkän tovin odotellessa pääsyä autoletkaan Nesteen liikenneympyrää kohti.

Tänään opin, että autoa ei koskaan kannata lähteä tankkaamaan neljän aikoihin iltapäivällä.Valuttuani hissukseen Itikanmäelle liikennevalojonoon, hoksasin, että bensa ei riittäisi enää kovin pitkään seisoskeluun. Vilkaisin sivupeilistä ja kurvasin keskustaan päin menevään letkaan, sillä sinne tuntuvat valot vaihtuvan useammin.

On muuten tullut testattua, että Itikanmäen liikennevaloissa joutuu odottamaan vähintään kaksi vaihtumiskertaa, jos on matkalla Lapualle päin.

Avaruuden pääkaupungissa liikennöinti on melkoista jörnöttämistä ja ilmakehän pilaamista. Ensin seistään vartti ja sitten huudatetaan moottoria. Ja sama uudelleen. Monta kertaa.

Sisäisen insinöörini kynä on vauhdissa. Se on kehitellyt ajoluiskia sinne sun tänne – ainakin Katajalaaksosta on piirretty ohikulkutie suoraan kuusseiskalle jo monta kertaa.

Paluumatkalla Joupinmutkassa on vastassa autopelin viimeinen haaste. Pujottelu ajoradalle parkkeerattujen autojen ja vastaantulevan liikenteen välissä on vaikeusastetta 3, jollei Rinta-Joupin pihasta yritä samalla joku pois. Jos yrittää, niin 4. Ja jos samalla vielä joku palloilee tien yli autolleen – 5.

Vielä voidaan autopeliin lisätä muutama keuliva pikkupoika, pari irtokissaa ja matalalta paistava aurinko, niin ollaan vaiheessa game over.

Joupinmutkan parkkeerausongelmaan on helppo ratkaisu. Jos avaruuden pääkaupungin rahoittajia kiinnostaa, voin myydä ideani edullisesti. Minut löytää arkipäivisin Itikanmäeltä mustasta autosta neljän aikoihin. Koputa rohkeasti lasiin!

Pia Tervo

kirjailija