Kolumni: Boom!

Okei, boomer”, tokaisi poikani minulle, kun keskustelimme jostain nykyajan ilmiöstä, jota minä en pystynyt ymmärtämään.

Olin ihan out. Poikani vuoksi haluaisin olla in tai edes cool, mutta olen sittenkin päättänyt olla täysin calm sen tosiasian edessä, että olen hänen silmissään boom-boom-boomer. Ja olen ylpeä siitä.

Me boomerit nimittäin saamme asioita aikaan. Me emme käy brunssilla, joka on liian myöhäinen aamupala, mutta jos käymme, olemme sitä ennen kiertäneet heijastinvaljaat päällä Kyrkösjärven, keittäneet laavulla nokipannukahvit, tehneet omat ja naapurin lumityöt, lukeneet lehtituvassa Ilkan ja Pohjalaisen (nykyään säästyy aikaa, kun on vain yksi lehti) sekä ratkoneet Apu-lehden ristikon. Vasta kaiken tämän jälkeen voimme hemmotella itseämme Pikku Paussissa brunssilla, mutta silloinkin on jo lounasaika, jolloin on mitä parhain hetki nauttia piimävelliä. Nam ja boom!

Olen myös suvaitsevainen boomer, enkä suinkaan syytä nykynuoria siitä, että he ovat täysin cäncelöineet meidät boomerit, koska jakamamme kontentti sosiaalisessa mediassa on välillä vähän hashtag (parempi olisi risuaita tai aihetunniste) old school eli lääst siison. Miten he voisivat ymmärtää, että minun lapsuudessani isoin celebrity crush oli Levyraadin Pirkko Liinamaa – Klasu oli jotenkin wiöörd.

Siinä teille nuoret – boom!

Ootte niin aihetunniste nyy siison.

Onkin harhaluulo, että me boomerit olemme niitä, jotka ovat kehityksen esteenä. Ei, olemme vain jarruja, hidastetöyssyjä. On tärkeää, että hidastamme kehityksen kulkua, jotta nuorilla on aikaa ottaa paikkansa.

Olen kaikessa boomeriudessani vasta nyt tajunnut, että meidän boomereiden tärkein tehtävä on ymmärtää – ja suvaita. Maailma muuttuu, ja nykynuoret ja nuoret aikuiset yrittävät epätoivoisesti toimintaa ja kielentää itsensä tähän maailmaan.

Toiminnan ja kielen avulla he hakevat paikkaansa. Ja meidän pitää auttaa heitä siinä. Olla ajattelun peilejä. Olla boomereita. Ja ylpeitä siitä.

#risuaita #hidastetöyssy #boomer

Jani Honkavaara

jalkapallovalmentaja