Kolumni: Dream a little dream of me

Kuukausi sitten saattelimme hyvän ystävämme viimeiselle matkalle. Hän oli 39-vuotias mies, elämän iloa täynnä ja aina hymyssä suin. Keuhkosyöpä vei hänet meiltä hyvin lyhyessä ajassa.

Muistotilaisuudessa hänestä pidettiin varsin pysäyttävä puhe. Puhuja aloitti sillä, ettei hän pitkän pohdinnankaan jälkeen tuntunut löytävän yhtään selkeää muistoa ystävästämme. Tuntui, kuin kaikki muistot olisivat olleet vailla tarkkoja yksityiskohtia.

Puhuja jatkoi kertoen, miksi näin oli. Tämä lempeä mies ei koskaan vaatinut huomiota itseensä. Minä-sanan sijasta hän käytti aina me-muotoa. Hän ohjasi keskustelut alituisesti muiden kuulumisiin, auttoi ystäviään pienissäkin asioissa ja vastasi avunpyyntöihin poikkeuksetta ”Tulen heti”. Hän kertoi hauskoja tarinoita, mutta ei koskaan ohjannut huomiota itseensä, omiin saavutuksiinsa tai tekoihinsa. Hän halusi kuulla, oletko sinä onnellinen.

Kerran, pitkän työpäivän jälkeen, menin hakemaan häntä avukseni iltatöihin. Olin väsynyt, pinna kireällä ja malttamaton. Hän pyysi minua istumaan hetkeksi terassille. Vastasin, etten ehdi. Hän vaati minua istumaan. Hän toi minulle kahvikupin käteeni ja istahti seuraani. Olimme pitkään hiljaa. Minä hengittelin kiirettä pois, hän vain istui. Hetken kuluttua hän kääntyi minua kohti ja sanoi: ”Remember to enjoy life”. Päätin ottaa hänen sanoistaan vaarin. Kunnes heti seuraavana päivänä kiire tavoitti kantapääni jälleen ja unohdin hänen sanansa.

Hautajaisiinsa hän oli koonnut listan kappaleista, joita halusi soitettavan. Yhtenä iltapäivänä etsin nämä kappaleet tuhansien LP-levyjen kokoelmasta. Samalla sain jättää hyvästit ystävälle, joka yritti opettaa minulle tärkeän asian. Elämä ei ole menneisyydessä, sen saavutuksissa tai teoissa. Elämä ei liioin ole tulevaisuudessa, asioissa, jotka eivät ole vielä tapahtuneet. Elämä on tässä hetkessä. Siitä tulee ottaa kiinni. Siitä tulee nauttia. Sille tulee antaa mahdollisuus.

Aina kun huomaan unohtavani tämän tärkeän asian, laitan ystäväni viimeisen toivekappaleen soimaan ja muistelen, mitä hän yritti meille kaikille sanoa: ”Stars shining bright above you, night breezes seem to whisper ”I love you”, birds singing in the sycamore tree. Dream a little dream of me”.

Juulia Soidinaho

ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä