Kolumni: Flunssapotilaan kulttuuritärpit, top 3

Vietin juuri talvilomaa perheeni kanssa kotona. Suunnitelmat pitkistä ulkoiluista pikkupakkasen narskuessa askeleen alla ja päiväreissusta lähikaupunkeihin piti unohtaa. Pieni, mutta voimat vievä lomaflunssa piinasi koko perhettä. Meistä tuli viikoksi kirjojen, Netflixin, palapelien, värityskuvien, sarjakuva-albumien, Lasten Yle Areenan, sohvan ja nenäliinojen suurkuluttajia. Onneksi olemme kotona viihtyvää sorttia.

Ja onneksi on kirjat ja muut kulttuurituotteet, joihin voi uppoutua vaikka kotisohvalla. Ajattelin siksi laatia suosituslistan, joka on tavalla tai toisella liikauttaneet minua ja ajatusmaailmaani ihan viime aikoina. Ja viitaten alussa esittelemääni flunssakontekstiin, nämä voi nauttia oman kodin mukavuudessa.

Tässä suosituslistani: Kirja: Ayòbámi Adébáyò, Älä mene pois.

Tämä kirja on itse asiassa minulla vielä kesken, mutta en voinut jättää sitä pois. Kolmekymppisen naiskirjailijan esikoisromaani heittää nopeasti syvään päähän. Avioparin elämänvaiheet kietoutuvat Nigerian poliittisiin tapahtumiin muutaman viime vuosikymmenen ajalla ja perinteiset elämäntavat tulevat kyseenalaistetuiksi. On aina yhtä suuri ilo, kun kirja näyttää välähdyksen elämää toisenlaisessa kulttuurissa, ja vielä näin mukaansatempaavasti.

Sarjakuva: Sisaret 1918, toim. Reetta Laitinen.

Viimevuotinen sisällissodan muistovuosi tuotti todella paljon mielenkiintoista taidetta, vaikka aihe ei olekaan mitenkään ristiriidaton tai helposti pureskeltava. Tai ehkä juuri siksi. Viime vuonna pääsin kokemaan näyttelyitä ja konsertteja, ja nyt onnistuin nappaamaan tämän Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaanakin olevan antologian kirjaston palautuskärrystä. Kymmenen sarjakuvantekijää kertoo sisällissodan kokeneiden naisten tarinoita arkistomateriaalien pohjalta. Suomen nykysarjakuvakenttä on muutenkin kiinnostavaa seurattavaa ja tämän myötä avautui havahduttavia näkymiä lähihistoriamme käänteisiin.

Kirja: Juha Hurme, Niemi.

Maailmansyntyhistoria yhden taiteilijan tulkitsemana, Suomen niemen tapahtumiin ja vaiheisiin peilaten. Ihanaa, kun lukijana kokee pienuutensa ja samaan aikaan merkityksensä osana jatkumoa.

Flunssassa tai ei, suosittelen tarttumaan kirjaan. Ja kun flunssa hellittää kannattaa viivähtää myös muunlaisen taiteen parissa, sillä ihmisten ilmoilla on vähintään yhtä kivaa kuin kotisohvalla. Terveitä päiviä!

Sanna Karimäki-Nuutinen

Seinäjoen taidehalli