Kolumni: Guck mal – Se rakkaus millä katson

Silmät säihkyvät ja suurenevat. Niitä tarkkaan katsoessaan ne liikkuvat ja niiden värit kirkastuvat. Silmiä kehystävät kulmakarvat asettuvat uuteen asentoon kehystäen silmien pyöreyttä. Suupielet nousevat, posket saavat punaisen värinsä ja iho hehkuu. Jotain on tapahtunut.

Muistan kuinka ukkini, Väinön, katse kohtaa omani. Olimme visiitillä Suomessa, savolaisessa kylässä, jossa mummoni ja ukkini asuivat itse tehdyssä kodissaan. Siihen aikaan meillä ei ollut muuta yhteistä kieltä kuin elekieli. Uudestaan ja uudestaan sanoin ukille ”Guck mal, Guck mal, Opa” ja ukki katsoi. Hän näki minun tekevän kuperkeikan, löytävän matoja ja syövän kaiken salaatin. Osasin, löysin ja tein ja ukki taputti.

Tätä tapahtui uudestaan ja uudestaan. Molemmat katsoimme, ymmärsimme ja ihastuimme. Uusia taitoja ja uusia löytöjä. Yhteisiä jaettuja kokemuksia, joiden vaikutukset ovat edelleen sielussani ja kehossani, kuin iholle tatuoituina.

Isovanhemmistani enää ukkini jakaa kanssamme tämän maailman. Hän asuu edelleen samassa kylässä, nyt omassa huoneessaan palvelutalossa. Vaikka ukki on jo pitkän aikaa kadonnut muistamattomuuteen, kuitenkin yhteys on edelleen olemassa. Kosketuksissa, arvostavissa ja välittävissä katseissa.

Niinä hetkinä tunsin olevani maailman tärkein, olin turvassa ja elossa. Vaikka kuperkeikkani eivät saaneet maailmanluokan tyylipisteitä, olin silti ylpeä ja niin oli ukkikin. Hän rohkaisi minua uudelleen ja uudelleen. Innostukseni kasvaessa taitoni kehittyivät. Kuperkeikat pyöristyivät, suoristuivat linjassa ja nopeutuivat. Tunsin iloa, kepeyttä ja jaettua ylpeyttä. Kasvoin ja kehityin mokaillen ja oppien.

Villeistäkin tempauksistani huolimatta ukki pysyi rinnallani, murahteli hyväksyen ja uutta viitoittaen. Mistä lienee moisen asennoitumisen saanut. Karjalasta evakkona perheensä maatilan paperikengissä jättäneenä hän osasi löytää jotain olennaista elämästään – merkityksen ja tarkoituksen.

Minä opin häneltä sen, miten jokaisen pitäisi saada tuntea itsensä ainutlaatuisen tärkeäksi.

Guck mal, Ukki – minäkin osaan ja yritän parhaani.

”Kylläpä sinä ossoot kun yrität”.

Sonja Meyer-Jokiranta

Valmennuspäällikkö, Toimintojen Talo