Kolumni: Hipit ja Hihhulit

Ystävyyttä, toveruutta ja samanhenkisyyttä voi löytää erikoisista paikoista. Joillekin tämä lienee itsestäänselvyys, mutta politiikan kentällä näitä tarinoita pitää kertoa ääneen, varsinkin vuonna 2018.

Olin aloittamassa taivaltani kaupunginvaltuutettuna Kurikassa keväällä 2017 politiikan keltanokkana. Toisena vihreänä valtuutettuna oli aloittamassa Jurvalainen Ville Nisonen. Yritimme kovasti yhdessä miettiä oikeita lähestymiskulmia neuvotteluihin hallitus- ja lautakuntapaikoista. Vastaanotimme määrättömän määrän puheluita, tunnusteluita ja mielipiteitä siitä mikä olisi oikea etenemismalli – sama tapahtuu juurikin lukiessasi tätä tekstiä juuri sunnuntaina päättyneiden seurakuntavaalien suhteen. Vastavalitut etsivät teknisiä vaaliliittoja saavuttaakseen mahdollisimman hyvän aseman kaikille ehdolle asettuneille.

Vastapäätä salia istui kaksi miestä jotka edustivat kristillisdemokraatteja, uusia valtuutettuja molemmat itsekin. Kyösti Koivuniemi ja Markus Blommendahl vaikuttivat mukavilta tyypeiltä, mutta itsekseni varasin itselleni oikeuden liittää heihin erinäisiä leimoja jotka yhdistin kristillisdemokraatteihin. Tunne oli varmasti molemminpuolinen, mitä heidän näkökulmastaan vihreisiin tuli. Alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä että paras diili osapuolille oli tekninen vaaliliitto.

Aloitimme yhteisen whatsapp -keskusteluryhmän “hipit ja hihhulit”, itseironisesti alleviivaten epätodennäköistä liittoamme. Teknisen vaaliliiton jälkeen millekään suuremmalle yhteistyölle ei ole välttämättä tarvetta, mutta muutaman kuukauden tuttavuuden myötä olimme todenneet että voimme oppia paljonkin: huomasimme kysyvämme toisiltamme apua maantieteellisesti isoksi kasvaneen Kurikan suhteen. Ryhmässä oli väkeä kolmesta kaupungin isoimmasta taajamasta.

Olemme monesta asiasta eri mieltä, mutta arvostamme toisiamme. Olemme huvittavan monilla tavoin peilikuvia toisistamme: minä ja Kyösti olemme 36- ja 35 -vuotiaita sinkkumiehiä joilla on kantapään kautta opittu yrittäjätausta, SJK-aktiiveja, joilla on vatsaa.

Markus ja Ville ovat meitä pari vuotta vanhempia mutta nuoremman oloisia, nykystandardein suorastaan suurperheiden isiä, reippaasti minua ja Kyöstiä pidemmälle koulutettuja miehiä joilla oli kovin halu ja näkemystä päästä sivistyslautakuntaan.

“Hippien ja hihhuleiden” tarina on nyt jatkunut puolisentoista vuotta. Kaikki neljä ovat hypänneet ennakkoluulottomasti vastuutehtäviin tekemään vaikeita päätöksiä. Yritämme antaa tukea toisillemme, kuunnella toistemme argumentteja ja kertoa miksi olemme jostain asiasta eri mieltä.

Itse leikkasin viime hetkellä eräästä tekemästäni loppuraportista erään vähemmän rakentavan kohdan, koska Kyösti suositteli että tekisin niin. Whatsapp-keskustelussamme puhutaan politiikkaa paljon enemmän elämästä.

Nauramme paljon.

Mikko Jokipii

Nyttemmin myös Vihreä Kirkkovaltuutettu

P.S. Jos tämä teksti vaikuttaa seuranhakuilmoitukselta minulle ja Kyöstille, se pitää paikkaansa.

>>>>>>> Stashed changes