Kolumni: Šikaanista täysillä takaisin

Varhainen kokemus, siinä hyvä ja neuvokas opettaja. Toimittajalta tiukattiin kirjoituksen viipymistä Suora puhe -palstalle ja toimittajalla oli antaa nokkela vastaus: ”On juuri siirrytty valoladontaan ja kuten huomaatte, ei tässä kaamoksessa valoa tahdo riittää.”

Toimin yhtenä kesänä pari viikkoa sähköyhtiön mittarinlukijana. Alueeni oli pitäjän etäisin kolkka, ja mittarit pyrin lukemaan kertakäynnillä.

Muistan kun lasketin pyörällä syrjäisen talon pihaan ja alustasta säntäsi äreä talonvahti, oikea hurtta. Ei auttanut kuin kiihdyttää šikaanin jälkeen tulosuuntaan ja polkaista muutama kilometri kyläkaupalle ja ostaa pätkä hampparinväärää.

Uusi yritys onnistui, suomenpystykorva nappasi lennosta makupalan ja meni alustaan. Seuraaviksi päiviksi varasin evääksi ylimääräisen pätkän hampparinväärää. Sillä lunastin häijympienkin vahtien luottamuksen.

Nyt mittarit luetaan etänä, ja koirista on tullut nössöjä.

Oppimisenpaikalla olin myös pitäjänlehden kesätoimittajana. Raportoin heinänteosta ja sahtialueella kun oltiin, tarjottiin toimittajallekin kullankeltaista talkoojuomaa, mutta automiehenä piti kieltäytyä.

Tästä viisastuneena varasin seuraavana kesänä autoon pänikän, johon ystävällinen isäntä kaataa lorotti ruokaisaa sahtia.

Palaillessani toimitukseen takapenkillä heilahteli lupaavasti täysi kippo mallasjuomaa. Oikaisin metsäautotietä, jonka tärinässä kipon korkki irtosi ja sahti valui takapenkin resoreihin.

Oppirahat piti maksaa.

Turja Turenius

eläkeläinen, fil.kand.