Kolumni: Iloa elämään

Työt, opiskelut ja luottamustoimet ovat pitäneet ajatukset tiiviisti töissä syksystä asti. Valoisana kesäyönä oli vihdoin aikaa ja ajatuksissa tilaa. Annoin ajatusten tulla ja mennä vapaasti ja kirjoitin niitä ylös. Niistä saattaa olla apua tulevana työkautena. Olisiko niistä apua sinullekin?

Oman elämänsä ilon määrään voi itse vaikuttaa. Elämän olosuhteita voi kyllä yrittää muuttaa, mutta eivät kaikki asiat ole muutettavissa. Sen sijaan, että jää suremaan sitä, mitä ei voi muuttaa, voi lisätä elämänsä ilon määrää yksinkertaisesti keskittymällä siihen, mikä elämässä on hyvin, eikä siihen, mikä on huonosti.

Jos elämän tavoitteena on tehdä vaikutus toisiin ihmisiin, ei voi ikinä olla onnellinen. Jos vaikutuksen tekeminen toisiin ihmisiin olisi onnen tae, silloinhan kaikki menestyneet urheilijat, taiteilijat ja tiedemiehet olisivat elämässään onnellisia saavutuksistaan johtuen. Eivät ole.

Omasta elämästä nauttiminen on täysin mahdollista. Kyllä, vaikeuksiakin on. Osa vaikeuksista johtuu omista, vääristä valinnoista ja teoista, mutta niiden seuraukset on vain kestettävä. Voisiko niistä oppia jotain?

Osa elämän vaikeuksista johtuu toisten vääristä teoista itseä kohtaan. Mutta mitä ihmettä voittaa sillä, että antaa katkeruuden pilata elämänilon? Anna anteeksi ja jatka elämääsi. Luin joskus viisaan aforismin: ”Anteeksiantamattomuus on kuin myrkkymalja, jonka juo itse, mutta toivoo toisen kuolevan siihen.”

Elämä on nyt, eikä sitten kun saa työpaikan, puolison, lapsia tai hienon auton. Arjessa piilee kauneus. Mikä sinun arjessasi on nyt sellaista, mistä voit sanoa: tämä on hyvä? Usein vasta menetys paljastaa kohteen arvon. Mitä jos nauttisit siitä jo nyt kun se on sinulla?

Varmin tapa olla tyytymätön on keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä. Nosta katseesi. Ympärillä on ihmisiä, joilla on suuri avun tarve: sairautta, surua, masennusta, yksinäisyyttä, köyhyyttä ja pelkoa. Auttaa voi ja parasta siinä on se, että antaessaan saa.

Kati Nummensalo

kaupunginvaltuutettu (kd.)