Kolumni: Iloisina, ei lääpällään

Kirkon sanoma on ylivertainen. Jumala rakastaa. Koko olemassaolo on tätä. Olen arvokas. Jeesukseen uskoen pääsen taivaaseen, en kanna kipujani yksin. Ihmiset kaipaavat tätä sanomaa ja tahtovat soveltaa sitä elämäänsä. Kirkkoa tarvitaan yhä. Kun tämä sanoma leviää ja vahvistuu, kaikilla on parempi huominen.

Ilo syntyy pienistä asioista. Eräs mumma kertoi onnen kyyneleet silmissään tyttären tyttärestään, joka oli turvaistuimessaan hihkaissut, tuolla on meidän kirkko. Ihmiset tahtovat, että sanoma Jeesuksesta siirtyy seuraaville sukupolville ja että emme vieraantuisi kotikirkosta. Vaikka usko Jumalaan on Pyhän Hengen lahjaa, on myös itsestä kiinni, saako Jumala pitää meitä ominaan vai ei.

Eräs seurakuntalainen myönsi, että hänellä oli melkoinen kynnys tulla mukaan seuroihin. Tämä johtui siitä, että hän ei ole tavannut niissä kulkea. Hän kuitenkin tuli ja kiitti, koska hänen oli hyvä olla. Yhden ihmisen ilo on yhteinen ilo.

Elämänsä ehtoossa oleva paappa suorastaan ylisti minua, että kukaan ei ole koskaan puhunut niin viisaasti kuin minä. Kysyin, mitä hän tarkoitti. Hän kertoi minun sanoneen hänelle, älä murehdi.

Lyhyt kohtaaminen, pienet sanat, suuret asiat, ei yhtään tämän viisaampaa. Ilo on lyhyt sana, eikä sen syntyminenkään pitkiä sanoja kaipaa.

Suomessa on vapaus kuulua kirkkoon tai ei. Vielä voidaan puhua kansankirkosta, vaikka moni murehtiikin sen jäsenmäärän hiljaisesta vähenemisestä. Kannan huolta siitä, että hiljaista, vakaata ja hyväntahtoista kirkkokansaa herätysliikkeineen käytetään sumeilematta hyväksi ujuttamalla sen sisään Raamatun vastaisia virtauksia. Hiljainen joukko on helppo kohde.

On suureksi vahingoksi, jos kirkossa ollaan jäsenien perään niin lujasti lääpällään, että emme uskalla sanoa ääneen, jos seurakuntien sisään pyrkii kristillisen uskon vastaista opetusta. Tällaisia ovat luomiskertomuksen vastainen opetus, jonka mukaan ihminen saa itse päättää, onko hän nainen vai mies. Raamatun valossa en katso hyvällä sitäkään painostusta, että kirkkohäitä olisi ruvettava pitämään samaa sukupuolta oleville ihmisille. Metelin pelko eikä sokea kaiken hyväksyminen saa ohjata kirkon tulevaisuutta. Siitä ei hyvä seuraa. Kirkon kallein aarre, taivaaseen pääsy, kirkastuu ainoastaan Raamatun sanaan luottaen. Se antaa ilon ja poistaa maailman edessä lamaannuttavan lääpällään olon.

Iloisina, rohkeina, pystypäin. Sanaan luottaen ja erilaisuudesta iloiten.

Tapio Hirvilammi