Kolumni: Kansainvälisiä viboja

Syys on koittanut kansainvälisissä merkeissä. Elokuussa teimme Mullistaja-hankkeen taiteilija-kehittäjien kanssa reissun Britteihin. Tutustuimme Jerseyn saarella superajankohtaisia teemoja käsittelevään taideresidenssiin, nautimme Bristolin rennosta kulttuurielämästä ja ihmettelimme Lounais-Englannin maaseudun virkeää taidemenoa. Piskuisessa Brutonissa ihastutti vanhaan maataloon tehty huippugalleria niittymäisine puutarhoineen ja paikallisyhteisöä osallistavine ohjelmineen.

Tätä kirjoittaessa pakkaan laukkua Oslon työreissua varten. Pääsemme tutustumaan Norjan julkisen taiteen malleihin Yhteiskuntataiteilija-hankkeen päätösmatkalla. Samalla tapaan pohjoismaisen taidehalliverkoston norjalaisia jäseniä. Haaveena on liittää Seinäjoen taidehalli tähän verkostoon.

Samaan aikaan olemme valmistelleet pian avautuvaa näyttelyä, joka tuo Seinäjoelle reilun kolmenkymmenen tekijän taidetta jopa 14 eri maasta Koreasta Iraniin ja eri Euroopan maihin. Näyttelyn teema on silence, hiljaisuus. Itselläni ensimmäiset mielikuvat karkaavat luonnon rauhaan, kun taas monissa teoksissa käsitellään teemaa sananvapauden kautta. Silence!

Myös ensi viikolla alkava UPEA18-festivaali tuo Seinäjoelle kansainvälistä menoa, kun italialainen taiteilijaduo Gummy Gue maalaa kokonaisen kerrostalon päädyn Ruukintien ja Kalevalantien risteyksessä. Muraalit eli suuret seinämaalaukset ovat muuten aihe, josta me kulttuuripalveluissa olemme saaneet eniten yhteydenottoja naismuistiin. Nyt monien kaupunkilaisten toive toteutuu.

Jerseyssä vierailemamme residenssin nimi on The Morning Boat. Nimi peilailee sarkastisesti vanhaa sanontaa saarella: “If you don’t like it, there is a boat in the morning”. Olenko ihan väärässä, kun mielestäni ”Moon meiltä ja muut on meirän krannista” sananparressa on samanlainen klangi?

Taidehallin uudistuva toiminta tulee olemaan vahvasti kansainvälistä. Se tuntuu itsestään selvältä tavoitteelta. Paikallisuus, kulttuurien moninaisuus ja globaalit kysymykset on nykymaailmassa luontevaa kuljettaa rinta rinnan, oli sitten kyse taidelaitoksen ohjelmiston suunnittelusta tai mistä tahansa elämän alueesta. Kun Seinäjoki kerran on avaruuden pääkaupunki, eiköhän oteta ainakin tämä oma pallo haltuun ja osoiteta, että meillä on tilaa moninaisuudelle.

Sanna Karimäki-Nuutinen

näyttelykoordinaattori, taidehalli