Kolumni: Katkennut kirves

Olipa kerran kirves, jonka varsi meni poikki. Piti veistää uusi. Ajan myötä teräkin kului loppuun. Mies kiinnitti varteen uuden terän ja heitti pilalle menneen pois. Joka kerta puita pilkkoessaan hän mietti, onko tämä korjattu kirves se sama tuttu vanha vai onko se nyt joku aivan toinen.

Kerrotaan, että ihminen muuttuu melkein kokonaan uudeksi seitsemän vuoden välein. Seitsenkymppinen on käyttänyt eläessään kymmenen kehoa. Viisikymppinenkin on ehtinyt jo kahdeksanteen ruumiiseensa. Elämä on ihme. Vaikka muutumme koko ajan, identiteettiimme pysyy. Jokainen solu, hiustupsu, pikkurillin kynsi ja sormenjälki kuiskaa, sinä olet sinä.

Elämän ihme on luomisen ihmettä. Vaikka joku muuttaisi kehonsa toisen näköiseksi kirurgian tai lääkkeiden avulla, hänen sisin olemuksensa, hän itse, pysyy aivan samana. Moni pääsisi paljon helpommalla, jos emme synnyttäisi ilmapiiriä, että rupeamme pakenemaan itseämme. Se ei kannata eikä se onnistu. Kirves ei ole sama kirves, jos siinä ei ole mitään alkuperäistä jäljellä. Ihminenpä on, sillä meissä on elämä.

Kristillisen uskon positiivinen vaikutus ihmiseen on kiistaton. Toisaalta ei ole uutinen, että sekä hyvä ja paha asuvat minussa. Meitä ilkeitä, itsekeskeisiä ja laiskojakin kristittyjä on. Tunnen itseni: kirveellä olisi minussa paljon töitä, mutta toivon itselleni todellisempaa muutosta. Tämän vuoksi tahdon taipua kuin kukka kivisellä pientareella valoa kohti. Raamattu kertoo ihmeestä: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut”. Rauhaa rauhattomalle, rohkeutta pelokkaalle, lohtua murheelliselle, toivoa toivottomalle ja armoa syntiselle. Tällaiselle muutokselle uskallan sanoa: antaa tulla vain!

Talven muuttuminen kevääksi vaatii valtavasti energiaa. Pian kevättä ei enää ole, sillä kesä kurkistelee jo. Varhain keväällä näyttää hetken harmaalta ja tuntuu epätoivoiselta, ettei tästä tule koskaan valmista. Viimein kesällä nokkospuskatkin näyttävät kauniilta. Kun kesä on valmis, koittaa syksy.

Elämä on. Se pysyy, siis puita pilkkomaan ensi talvea varten.

Tapio Hirvilammi

kappalainen

Nurmon kappeliseurakunta