Kolumni: Keloyrittäjän traaginen taistelu Suomen valtiota vastaan

Seinäjokelaissyntyisen keloyrittäjän Markku Heikkilän 35-vuotinen sota Suomen valtiota vastaan päättyi valtion murskavoittoon. Heikkilä menetti sodassa kaiken mahdollisen, mitä ihminen voi inhimillisesti katsoen menettää. Hän menetti yrityksensä, toimeentulonsa, omaisuutensa ja kansalaisoikeutensa sekä uskonsa yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen. Lopullinen isku tuli oikeuslaitokselta. Tekemättä minkäänlaista rikosta Heikkilä joutui pulittamaan valtiolle yhteensä yli miljoonan silloisen markan oikeudenkäyntikulut. Tämä vain siksi, että hän yritti hakea itselleen oikeutta. Oikeudenkäyntikuluista onkin muodostunut yksi rangaistuksen muoto.

Traagisinta tässä kaikessa oli se, että hän menetti tapauksen seurauksena myös vaimonsa veriteon uhrina, ja jäi viisivuotiaan tyttärensä yksinhuoltajaksi.

Heikkilä on elänyt tapauksen kanssa 35 vuotta, minä vain kolme. Silti olen joutunut kokemaan kaikki nämä kauheudet pukiessani tämän tarinan kirjaksi ”Suuri kelokaappaus”. Kirja ilmestyi toukokuussa. Olen tutustunut tapaukseen syvemmältä, kuin kukaan muu Markun lisäksi. Ensimmäisen yhteydenoton jälkeen kymmenisen vuotta sitten en uskonut pätkääkään hänen kertomukseensa. Niin uskomaton kauhukertomus oli kyseessä. Nyt uskon kaiken.

Kysyin kirjoitusprosessin aikana usein Markulta, onko tämä kaikki varmasti totta? Hän vastasi, että on elänyt tämän kaiken. Tämä on ollut minun elämääni.

Kirja ei ole vain kertomus yhden yrittäjän elämästä. Se on läpileikkaus koko tästä yhteiskunnasta. Se on tarina siitä, miten yhteiskunta kohtelee alamaisiaan. Suomea pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaista, oikeudenmukaisimmista ja vähiten korruptoituneista valtioista. Totuus ei ole aina sitä, miltä se näyttää. ”Kun jalat ovat uunissa ja pää jääkaapissa, on keskimäärin hyvä olla.”

Korruptiota esiintyy Suomessa kaikilla elämänaloilla. Sitä esiintyy niin valtionhallinnossa, kunnallisessa päätöksenteossa kuin yksityisellä sektorillakin. Korruptio on meillä peitelty ovelasti kaikenlaisiin ”hyvä veli” kuvioihin ja herrakerhoihin.

Kolmen vuoden ajan kaikkea tätä kieroilua kuunneltuani, olen menettänyt täysin uskoni yhteiskunnan rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. En luota enää piirun vertaa poliittiseen järjestelmäämme saatikka oikeuslaitokseemme.

Erkki Valtamäki