Kolumni: Kenen vuoksi sinä parannat maailmaa(si)?

Tammikuussa eivät enää tontutkaan sano tipe-tipe tip tap.

Korkki on suljettu kuukaudeksi ja nenäkin alkaa pikkuhiljaa mukautua naamanväriin, mitä nyt liiallisesta ulkoilusta punastelee, mikä on tietysti erittäin sallittua.

Punainen nenä on kunnostautumisen mittari, mutta nenän täytyy olla jääkylmä. Ja siitä täytyy ottaa kuva, ainakin facebookiin.

Ihmisillä on pakkomielle osoittaa, että kintaasta lähtenyt juhliminen on palautettavissa ruotuun, vaikka vain kuukaudeksi.

Helmikuussa on jo sitten moraalinen mahdollisuus haudata hyväätekevät maksa-agendat ja kaikenlaiset ryhtiliikkeet. Kukapa niihin enää velvoittaa?

Entäpä sitten dieettaus, karppaus, hyväntekeväisyystempaukset, skimbausviikonloput, vegeilyt, ole-ystävällinen-kaikille äläkä osta mitään -päivät?

Käsi sydämelle:

Otatko osaa haasteisiin siksi, että todella tahdot? Vai onko tavoitteissasi edes vähän mukana velvollisuudentuskaa, kunnioituksen hakua tai omantunnon kolkutusta?

Mitäpä jos tekisimme tänä vuonna pysyviä elämänmuutoksia: pyristelemme irti kaikenlaisesta liiallisuudesta syömisen, juomisen, urheilun, stressailun ja pätemisen suhteen. Kohtelemme muita niin kuin he olisivat nahoissamme – kuka näin kivaa heppua haluaisi halveerata?

Ja entä jos pitäisimme vanhuksistamme huolta vuoden jokaisena päivänä, innostuisimme kierrätyksestä, maapallosta ja vähäosaisista ilman että laittaisimme siitä sanaakaan someen?

Onnistuuko vieläkin?

Pia Tervo

Media-asiantuntija, kirjailija

>>>>>>> Stashed changes