Kolumni: Kolme tuokiokuvaa

Vuosien takaa mieleeni muistuu Kreikan matka vaimoni kanssa. Koronakevään takia on aiemmin tehtyjä ulkomaan matkoja mukava kaihoisasti muistella. Kreikan matkasta jäi monta mukavaa tuokiokuvaa. Tässä niistä lyhyesti kaksi, jotka sivuavat vahvasti myös seurakunnassa tapahtuvaa työtä.

Ensimmäinen liittyy basaarissa kohtaamaani vanhaan mieheen, jonka myyntipöydällä oli erilaisia ristiriipuksia myytävänä. Ristit olivat hänelle selvästi hyvin merkityksellisiä ja tärkeitä. Silmäni osuivat turkoosin siniseen kauniiseen pieneen lyijylasiristiin, jonka halusin häneltä ostaa. Mies huomasi kiinnostukseni ristiä kohtaan ja sanoi hyvin painokkaasti: ”It’s a cross!” Sitten hän kertoi rististä ja sen merkityksestä. Mitä enemmän mies selitti, sitä enemmän hänen silmänsä loistivat kilpaa kuumasti paistavan auringon kanssa.

Toinen muistikuva liittyy tilanteeseen, jossa ortodoksiseurakunnan väki oli pappinsa ja pienen saattojoukon kanssa kokoontunut saattelemaan läheistään viimeiselle matkalle. Mustiin pukeutuneiden vieraiden joukko viestitti vahvaa osallisuuden läsnäoloa. Verkkokalvoilleni piirtyi kuva seurakunnasta, joka eli vahvasti pappinsa johdolla läheistään surevien omaisten ja ystävien ja kyläläisten rinnalla. Tuossa hotellimme lähellä sijainneessa kappelin edustalla tapahtuneessa tilanteessa ei sinällään ollut mitään erityisen suurta ja ihmeellistä. Ainoastaan mustiin pukeutunut väkijoukko ja pitkäpartainen ortodoksipappi. Tuossa hetkessä minua puhutteli erityisesti elämän ja arjen jokaisen hetken ainutlaatuisuus ja pyhyys.

Kolmas tuokiokuva liittyy matkaan, jolla olin virkani puolesta. Kävimme tutustumassa Tukholmassa sijaitsevan Santa Claran seurakunnan toimintaan. Santa Claran seurakunnan toiminnassa ihmisten osallisuuden vahvistaminen on keskeistä hengellisen ja karitatiivisen toiminnan rinnalla. Toiminnan ytimessä ovat ihmiset, jotka ovat monella tavalla elämän haavoittamia. Toiminta kirkon toimitilassa oli vähäeleisen vaikuttavaa ja osallistavaa. Kirkkoon tulija voi vain istua ja olla ja huokaista tai halutessaan keskustella jonkun paikalla olevan työntekijän tai vapaaehtoisen kanssa. Itselleni vahvistui kokemus siitä, että ihmisinä meitä yhdistää sama osallisena olemisen tarve ja kaipuu.

Otto Savolainen

Diakoniajohtaja

Seinäjoen seurakunta