Kolumni: Koululäksyä!

Kolumnien aiheita miettiessäni huomaan, että kaksi sydäntäni lähellä olevaa pääaihetta nousee aina mieleeni. Kouluasiat sekä nuorisoliikunta.

Molemmissa olen saanut olla läsnä vuosikymmeniä, sekä tuhansien yläkouluikäisten nuorten, että omien lasteni kautta.

Nuorisourheilun haasteet liittyvät mielestäni kahteen toisiinsa vaikuttavaan asiaan, liian aikaiseen yhteen lajiin erikoistumiseen, sekä monesti siitä johtuvaan drop out -ilmiöön eli lopetetaan harrastaminen viimeistään yläkouluiässä. Nykypäivään on tullut vielä kolmas haaste. Istuen tehtävän urheilun koukuttavuus. Tietokonepelien vetovoima voi olla niin suurta, että liikuntamotivaatio unohtuu.

Kun muutin Seinäjoelle 1980-luvun lopulla nuorena liikunnanopettajana, tuntui, että suurin osa liikuntaryhmieni pojista pelasi kesäisin jalkapalloa, pesäpalloa tai yleisurheili. Talvella peliksi vaihtui esimerkiksi jääkiekko. Nuoria liikuttivat sellaiset mahtavat laji-ihmiset kuten Saarijärven Jukka, Tyynelän Valto ja Huotarin Pentti. Varmasti moni muukin, mutta heidät opin parhaiten tuntemaan. Silloin oli vielä tapana, että kesä- ja talvilajien edustajat sopivat milloin kaudet vaihtuivat. Nuoret pystyivät vielä yläkouluiässä harrastamaan montaa lajia. Edullisesti. Onneksi tämä ajattelu on alkanut jälleen itää nuorisovalmennuksessa.

Esitän toiveeni urheiluseuroille:

1. Unohtakaa lajikateus ja kannustakaa nuoria harrastamaan monipuolisesti. Paras esimerkki tästä lienee keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus. Hän meni aikanaan Vuokatin Urheilulukioon hiihtäjänä. Toinen ja kolmas laji on rikkaus. Ainakin vielä yläkouluiän ajan.

2. Tarjotkaa edullisia ja myös vähemmän tavoitteellisia mahdollisuuksia harrastaa hienoa lajianne.

3. Antakaa nuorille mukavia lajitaitojen kotiläksyjä. Seuran harjoitukset muutaman kerran viikossa, ja siihen lisäksi kotona tehtäviä motoriikka- ja taitoharjoitteita.

4. Antakaa nuorille myös koululäksyjä. Monella koululla on mahdollisuus viettää välitunteja koulun salissa tai pihan liikuntapaikoilla. Vuoden aikana oppilaalla on satoja välitunteja. Siinä ajassa ehtisi saada esimerkiksi tosi monta kosketusta palloon sen sijaan, että istuisi koulun käytävillä tai pihalla.

Samalla toive kouluille. Mahdollistakaamme ja kannustakaamme!

Jari Noponen

rehtori, Seinäjoen yhteiskoulu