Kolumni: Kuuleeko kukaan, nuoret huutavat

Erikoissairaanhoidossa olevien nuorten käynnit avohoidossa ovat seitsenkertaistuneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Syynä on mielenterveyskriisi.

Erikoissairaanhoidon painetta täytyy purkaa, ja siihen tehokkain keino olisi ennaltaehkäisevän hoidon raju lisääminen.

Ystäväni ovat odottaneet tai odottavat parhaillaan jopa kuuden kuukauden jonossa psykologin vastaanotolle. Kun hoitoon sitten päästään, tapaamisia on kerran kuukaudessa ja hoitohenkilökunta saattaa vaihtua usein. Moni jättää hoidon myös kesken, jos kokee, etteivät kemiat hoitavan henkilön kanssa kohtaa. Ongelma on siis monimutkainen.

Osa palveluista kuitenkin toimii kuormituksesta huolimatta hyvin. Vaikka Seinäjoen syömishäiriöyksikköön on kevään aikana tullut lisääntyvissä määrin nuorten lähetteitä, on kasvaneeseen avuntarpeeseen pystytty vastaamaan, ja hoitoon pääsee jopa viikon sisällä.

Hoidon tuominen lähelle nuorta ratkaisisi vaikeaksi koetun hoitoon pääsyn. Koulupsykologille voisi päästä viimeistään viikon päästä avunpyynnöstä, eikä lähetettä tarvittaisi.

Noin 900 opiskelijan Seinäjoen lukiossa ei ole ainuttakaan koulupsykologia. Koulusta ohjataan eteenpäin, mutta hoitoon pääsyä saattaa joutua odottamaan. Lukiosta löytyy terveydenhoitaja sekä kuraattori, joka työskentelee kolmessa koulussa. Yhteensä kuraattorin vastuulla on siis noin 1300 oppilasta ja opiskelijaa.

Ennaltaehkäisevä hoito on Seinäjoella siis varsin puutteellista. Opettajat sekä muu koulun henkilökunta ovat huolissaan nuorista, mutta nykyiset resurssit eivät riitä tarvittavaan avunantoon.

Kuuntelen huolissani ystävieni kuulumisia. Jos käyn läpi omaa ystäväpiiriäni, valtaosa kokee ahdistusta, masennusta tai muita mielenterveyden haasteita. Kun voi huonosti, on iso kynnys hakea apua.

Kun rohkeutta avun hakuun on kerätty, on vastaanotto valitettavan usein hämmästyttävää. Esimerkkinä ystäväni toisesta koulusta, joka hakeutui koulupsykologin luokse purkamaan ajatuksia ja ahdistusta vain saadakseen kuulla, ettei hän saa apua, koska hänellä ei ole itsetuhoisia ajatuksia.

Riittävillä resursseilla ja henkilöstön pätevyydellä tällaisilta viesteiltä vältytään. Yksikin sopimaton kommentti voi jäädä nuoren mieleen, jolloin apua ei haluta hakea enää uudestaan. Ongelmien ei täytyisi eskaloitua itsemurhayritykseen, ennen kuin apua tarjotaan.

Sofia Leinonen

Seinäjoen nuorisovaltuusto