Kolumni: Lentokentillä juoksevat ihmiset

Oli sunnuntai-ilta. Makoilin sohvallani ja söin pitsaa. Peittelin toimenpidettä muulta perheeltä, koska ruokailut olivat omasta määräyksestäni keskitetty vain ruokailutilaan. Olin valtakunnassani yksin ja arvelin kurittomuuteni jäävän paljastumatta.

Ojentauduin teeveen kaukosäätimelle. Lähetys tuli Kabulista. Näin lentokentillä juoksevia ihmisiä.

Äärijärjestö Taleban kaappasi vallan Afganistanissa sunnuntaina 15. elokuuta. Se oli sama päivä kun istuin pitsalla omalla sohvallani.

Näin kuinka Talebanilta pakenevia ihmisiä roikkui Kabulista lähtevien sotilaslentokoneiden pyörissä. Tarkoitus oli päästä renkaiden mukana lentoon ja illaksi Amerikkaan.

Kentällä oli kaaos ja ihmiset olivat omillaan. Ainoa tervejärkinen neuvo afganistanilaisille oli: Juokse poika juokse. Renkaissa roikkuvat eivät huutoani kuulleet.

Jäin tuijottamaan pitsojeni kanssa ruutua. Huomasin ajattelevani, että siellä ravaa kellareista pystyyn nostettujen ihmisten mölyävä joukko. Jokaisella heistä oli ollut ase ohimolla. He olivat suunniltaan pelosta.

Voi tietysti ajatella, että Afganistanin kaltainen maa on roskavaltio ja sen ihmiset myös. Heidän hätänsä ei ole meidän hätää. Vuonna 2015 kohtasimme hallitsemattoman pakolaisaallon ja monessa kylässä katseltiin hämmentyneenä outojen miesten harhailua kotikylän kaduilla. Suurin osa heistä lähti pois. Huokaistiin.

Meille riittää, että parkkeeraamme puolustusvoimamme omien ympärille ja haemme heidät kotiin. Ja mausteeksi ehkä hekin, jotka ovat suomalaisia auttaneet. Meille riittää, että ratkomme omia ongelmiamme. Miksi ihmeessä välittäisin lentokoneen perässä juoksevista muukalaisista?

En välitäkään. Minua ei hetkauttanut niiden ihmisten elämä. Minä mietin itseäni, pitsaani ja sateista säätä.

Ja se on karmeaa.

Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa elävä ja kotinsa sohvalle parkkeerannut hyväosainen tuijottelee välinpitämättömänä raiskattujen ihmisraunioiden hätää. Hyväosainen miettii, millä heidät saadaan pysymään muuriensa sisällä etteivät he tule häiritsemään elämääni. Hyväosainen ajattelee, että hoitakaa omat ongelmanne ja oppikaa käyttäytymään. Pitäkää uskontonne ja heimonne, te olette kaikki vaarallisia. Vihollisia.

Älkää tulko tänne. Menkää pois. Hoitakaa omat sotkunne.

Entäpä jos lentokentällä juoksikin vain ihminen. Ei, eivät he voi niitä olla.

Pasi Kivisaari

Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

kansanedustaja (kesk)