Kolumni: Luojan tähden, lukekaa!

Luulin, että kaikille on selvää, että autoa ei tyhjäkäytetä turhaan, kertakäyttömaskia ei heitetä marketin parkkipaikalle, kengät kopistellaan lumesta ennen autoon astumista ja tv-uutisten aikana ei puhuta joutavia. Väärässähän sitä tällaisine luuloineen on.

Ihmiset ovat erikoisia. Kirjailija Juha Hurme kirjoittaa muutaman vuoden takaisessa, lukuharrastuksen tärkeyttä korostavassa kolumnissaan, että kaikki ihmiset luulevat olevansa normaaleja. ”Maailmankirjallisuus kuitenkin osoittaa, että kaikkien aikojen kaikki ihmiset ovat kummallisia.”

Muiden kummallisten ihmisten ymmärtäminen on vaativaa. On helpompaa toitottaa omaa asiaansa ja suuttua muiden typeryydestä. Pitäisi kuitenkin yrittää asettua toisen nahkoihin. Tajuta, että ihmisillä on erilaiset kokemusmaailmat. Niistä maailmoista käsin he katselevat samoja asioita erilaisin, jopa vastakkaisin tavoin.

Juha Hurmeen tavoin ajattelen, että lukuharrastus avaa näitä erilaisia näkymiä ainutlaatuisella tavalla. Erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen parantaa empatiakykyä. Kirjallisuuden kuluttamisen on tutkittu korreloivan korkean tunteidenlukutaidon kanssa. Lukeminen lisää suvaitsevaisuutta.

Lapselleen lukeva ja kotiaan kirjoilla täyttävä vanhempi tekee arvokkaan palveluksen paitsi omalle jälkikasvulleen, myös yhteiskunnalle. Lukuharrastuksen myötä tuhoisa, minäkeskeinen asenne saattaa muuttua.

Ehkä lukuharrastuksen myötä kenellekään ei tulisi mieleen hakata kaveriaan ”rangaistusleikissä” kuoliaaksi tai päteä pieksemällä koiraansa muiden edessä. Esimerkit ovat brutaaleja väläyksiä viime aikojen uutisista. Minun on vaikea uskoa, että tällaisiin tekoihin kykenevät ihmiset olisivat kirjastojen vakioasiakkaita. Mielleyhtymä saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta kuten mainitsin, tutkimuksia lukemisen hyvistä vaikutuksista ihmismieleen on olemassa. Jotain aivoissamme napsahtelee uusiin asentoihin, kun luemme. Sen ansiosta maailma voi vielä pelastua.

Empatia ja toisten maailmankuvien ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että hyväksyy mitä tahansa vääryyttä. Vaikka luen illat pääksytysten, käsi puristuu nyrkkiin, kun näen uutisia eläinten kiduttajista. Voisin heittää heitä jollain kovakantisella.

Kirsi Haapamatti

vapaa kirjoittaja