Kolumni: Maksuviiveet puhuttavat

Aloin kesän ratoksi selailla noin kuukauden vanhaa hallitusohjelmaa. Kiinnitin huomiota kohtaan ”oikeusvaltion kehittäminen”, koska sieltä löytyy oman alan säätelyyn liittyviä tavoitteita. Hallitusohjelman mukaan tulevalla kaudella ”selvitetään maksuaikoja ja maksukyvyttömyyttä koskevan lainsäädännön uudistamista, tavoitteina etenkin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten vahvistaminen.”

Julkisessa keskustelussa tämä on kuulunut erityisesti perintäkulujen ylärajan asettamisena yritysten välisessä perinnässä. Tämäkin on kannatettava ajatus mutta se ei maksuviiveiden ja -vaikeuksien näkökulmasta ole varmastikaan suurin ongelma.

Suurempana ongelmana näen sen, että velallisen ollessa suuri yritys ja velkojan pieni tai keskisuuri yritys, saattavat maksuajat venyä todella pitkiksi. Maksuajan venyminen taas aiheuttaa velkojalle maksuvaikeuksia ja -viivettä omiin laskuihin, jolloin viiveet ketjuuntuvat.

Lainsäädännön keinoin tähän on jo puututtu. Nykyinen pääministeri on pääministerin sijaisena tammikuussa 2015 allekirjoittanut sittemmin voimaan tulleen lakiesityksen, jossa yritysten välille enimmäismaksuajaksi on säädetty enintään 30 vuorokautta. Siitä huolimatta ei ole edes mikään salaisuus, että suurilla yrityksillä maksuajat ovat sopimisesta huolimatta jopa 120 päivää.

Lainsäädäntö ei poista sitä suurten tai kasvavien yritysten ongelmaa, että kasvu sitoo käyttöpääomaa. Varsinkin ulkomaille kauppaa tekevät yritykset joutuvat odottamaan suoritteistaan maksua pitkäänkin, koska esimerkiksi etelä-eurooppalainen maksukulttuuri on vielä huomattavasti suurpiirteisempi kuin pohjoismainen.

Siitä huolimatta kotimaan palkat esimerkiksi on maksettava. Niinpä käyttöpääomaa otetaan sieltä mistä sen saa halvimmin ja monessa tapauksessa se on pieni tai keskisuuri velkoja.

Sen sijaan, että tätäkin lähdetään ratkaisemaan säätämällä lisää lakeja, voisi asiaan ottaa toisenlaisen lähestymiskulman. On osa suuren(kin) yrityksen yhteiskuntavastuuta, että se auttaa pienempiä yrityksiä selviämään hoitamalla velvoitteensa ajoissa. Silloin kun oma osuus hoidetaan mallikkaasti, voisi siitä vaikka palkita esimerkiksi takaamalla käyttöpääomalainaa, jolloin sen kustannukset lainaajalle ovat pienemmät.

Jussi Saarijärvi

Yrittäjä